.png)
Sylvia – hellyttävä näytelmä koiran omistamisesta
Mikä sitoo ihmisen ja koiran yhteen?
 |
Jari Pehkonen, Heidi Herala ja Elina Aalto päätyvät steriloinnin jälkeen halimaan samalle sohvalle. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Elina Aalto pyörii Heidi Heralan ja Jari Pehkosen jaloissa. Hän esittää Studio Pasilan näyttämöllä koiraa.
Äkkiseltään
Sylvia-näytelmä voi kuulostaa lapsille suunnatulta. Kyseessä
on kuitenkin pikemminkin
aikuisten ihmissuhdedraama.
Sylvia on yhdysvaltalaisen A.
R. Gurneyn käsialaa
oleva teos 90-luvulta. Näytelmä
sai ensi-iltansa 1995 New Yorkissa.
Sen
jälkeen sitä on esitetty muun muassa Pariisissa ja Lontoossa.
Näytelmä on ehtinyt käydä
kertaalleen jo Helsingissä kohta kymmenen vuotta
sitten.
Näytelmän
suosion syy
on helppo oivaltaa: Sylviassa päästään ihmisyyden ytimeen. Mikä
yhdistää meidät koiriimme? Onko
se geenien syytä vai olisiko kyse rakkaudesta?
Sylvia
ei anna suoraa vastausta kumpaankaan kysymykseen. Se kuitenkin
porautuu hyvin tarkkanäköisesti koiraihmisten elämään.
Koira täyttämään pinnallista elämää
 |
Greg (Pehkonen) ihastuu tyttökoiraan ja saa samalla vaimossaan kateuden puuskan aikaan. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Elina Aalto pääsee niin lähelle koiraa kuin ihminen oikeastaan voi päästä. Hän hyppii ja pomppii kuin nuori koira ja on häpeilemättömän suorasukainen.
Villapaitaan pukeutuneeseen näyttelijään esittämässä koiraa on aluksi vaikea
suhtautua vakavasti. Näytelmän edetessä siihen kuitenkin tottuu.
Näytelmä alkaa Gregin (Pehkonen) löytäessä Sylvia-koiran (Aalto)
yksin puistosta. Mies on etsinyt jo pitkään pinnalliseen elämäänsä
sisältöä ja koiran ottaminen tuntuu täydelliseltä ratkaisulta.
Gregin vaimo Kate (Herala) ei ole yhtä innoissaan uudesta
perheenjäsenestä. Hän on juuri saanut lähetettyä maailmalle
lapsiparvensa. Koiran myötä taloon tulisi jälleen uusi hoidettava.
Katen vastustuksesta huolimatta koira saa jäädä väliaikaisesti.
Ratkaisu horjuttaa avioparin pitkäkestoista avioliittoa. Koira vie
yhä enemmän Gregin aikaa ja mielenkiintoa.
Ero tai koirasta luopuminen tuntuvat olevan ainoita ratkaisuja
aviokriisiin.
Tom ja näkymätön rottweiler
 |
Pertti Koivula on mainio rottweilerin omistajan roolissa hirmuinen koiranpanta kettinkeineen kaulansa ympärillä. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Sylvia on täynnä osuvia ja koskettavia kohtauksia. Esimerkiksi Sylvian kissan jahtaaminen kuulostaa ja näyttää juuri siltä kuin oikean koiran kanssa liikkuessa.
Yhtä osuvia ovat Gregin keskustelut rottweilerin omistaja Tomin
(Pertti Koivula) kanssa. Miehet keskustelevat syvällisesti
parisuhteen kiemuroista alkaen aina koirien juoksuaikaan asti.
Tomin rottweiler pysyy koko näytelmän ajan näkymättömissä,
mutta omistajan puheiden pohjalta koirasta syntyy hyvin eloisa kuva.
Heidi Herala pääsee loistamaan Elina Aallon ja Jari Pehkosen kanssa
irrotellessaan. Erityisesti Heralan ja Aallon tappelukohtaus on
huvittava.
Myös Heralan tanssimuuvit ovat näytelmän parhaita paloja. Niissä kohtauksissa hän pääsee irrottelemaan kunnolla. Kohtaukset kirvoittavat yleisöstä remakat naurut.
Myös Heralan tanssimuuvit ovat näytelmän parhaita paloja. Niissä kohtauksissa hän pääsee irrottelemaan kunnolla. Kohtaukset kirvoittavat yleisöstä remakat naurut.
Näytelmän loppukohtaus on todella liikuttava. Siitä on vaikea
selviytyä kuivin silmin.
Helsingin Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Ratamestarinkatu 5
00520 Helsinki
Lisätietoja: www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=syla&lang=fi
Blogin on kirjoittanut Me Viisi
-bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on 19-vuotias
nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista
perunoista.
0 kommenttia :