.png)
Ensimmäistä kertaa oopperassa 50-vuotiaana
 |
Ville Rusanen on vahvimmillaan synkissä kappaleissa Oopperan kummituksena. Kuva: Stefan Bremer / Suomen Kansallisooppera |
Olen onnistunut välttämään oopperassa käyntiä elämässäni tähän asti. Ennakkoluuloisena ooppera on tarkoittanut minulle kahdesta kolmeen tunnin mittaista kovaa ja korkealta kiekumista.
Laulajien kieli on
italiaa tai jotain aivan yhtä käsittämätöntä, josta ei saa
rahtuakaan selvää. Koko komeutta kruunaa juoni, joka on tavattoman
tylsä ja synkkääkin synkempi.
Oopperan kummituksen
tultua myyntiin iski mielenkiinto päästä katsomaan näytöstä.
Lipun ostaminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa: ensimmäinen erä
myytiin hujauksessa ja samalla tavoin kävi lisänäytöksille.
Kuin onnenpotkuna
sain vielä yhden mahdollisuuden yrittää hankkia liput, kun
vihoviimeinen lisänäytös tuli myyntiin. Onnistuin saamaan kaksi
lippua näytökseen.
 |
Päähenkilöpari kokee herkän kohtauksen katolla. Kuva: Stefan Bremer / Suomen Kansallisooppera |
Pää pyörälle ihmisten määrästä
Ensivaikutelma itse oopperatalosta oli hulppea: talo on valtavan suuri ja lasi-ikkunoista avautuu kaunis maisema Töölönlahdelle. Koko talo oli hurjan täynnä ihmisiä.
Pääsaliin
mahtuu noin 1 350 katsojaa ja esitys oli loppuunmyyty. Pieniin
teattereihin tottuneena pää oli pyörällä jo saliin mentäessä:
valtavan parven lisäksi parvia oli ainakin kolme.
Korkeanpaikankammoisena iloitsin permantopaikasta.
Näytöksen aikana
totesin kylläkin, että permantopaikka ei ollut paras mahdollinen.
Aika ajoin korviin sattui musiikin liian voimakas volyymi. Jäin
kaipaamaan korvatulppia.
Orkesterin valtava
pauhina välillä hukutti laulajan äänenkin, mikä harmitti.
Moitteen sanaa on
muuten aika vaikea löytää tästä esityksestä. Oopperan
kummituksen kaltainen klassinen rock-ooppera vakuutti minut täysin.
 |
Pukuloisto häikäisee oopperassa. Tässäkin kohtauksessa lavalla on kymmeniä ihmisiä. Kuva: Stefan Bremer / Suomen Kansallisooppera |
Musiikki kuvasi koko tunneskaalaa
Oopperan tutut kappaleet tempaisivat minut mukaansa. Kaikki oli
suurenmoista: pukuloisto, loisteliaat lavasteet ja upeat lauluäänet.
Maailman kuuluisimmaksi mainostettu musikaali uutena toteutuksena
tempaisi juonellaan mukaansa niin vahvasti, että miltei unohdin
välillä hengittää.
Musiikki oli kaunista, solisevaa, jyrisevää, herkkää ja rankkaa.
Siitä löytyi tunteita laidasta laitaan.
Heräsin kuin horkasta kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin
kuluttua kun yleisö yltyi taputtamaan kiitokseksi upeasta
esityksestä.
Ja niitä taputuksia riitti: omat aplodinsa saivat esiintyjät ja
eläkkeelle jäävät taiteilijat. Lopuksi noustiin vielä seisaalleen
ja taputettiin. Esitys todella ansaitsi taatusti jokaisen taputuksen.
Tälläisiä näytöksiä näkisin mielelläni jatkossakin oopperassa.
Aina oopperan ei tarvitse olla ankaraa paatosta. Jos jotain
samanlaista on tulossa tulevaisuudessa, varaan taatusti heti liput!
Suomen Kansallisooppera
Helsinginkatu 58
00251 Helsinki
Lisätietoja: oopperabaletti.fi/ohjelmisto/oopperan-kummitus
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :