.png)
Kultaisessa vasikassa keinotellaan rahaa tavalla millä hyvänsä
 |
Ensimmäisen maailmansodan aikaan kaikesta on pulaa. Keinottelijat ovat kuitenkin onnistuneet vaurastumaan. Kuva: Mirka Kleemola. |
Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Kultainen vasikka on kuin nautinnollinen herkkupala. Näytelmässä on loistavat näyttelijät, upea puvustus ja mielikuvitukselliset lavasteet. Rekvisiittaa on pilvin pimein ja käsikirjoitus hersyvä.
Kirjailija
Maria Jotunin vuonna
1918 valmistunut näytelmä kuvastaa ensimmäisen
maailmansodan aikaa. On pulaa lähes kaikesta: rahaa, elintarvikkeita
ja tavaraa ei ole tarpeeksi.
Keinottelu
on nopea ratkaisu ongelmiin. Yhtäkkiä rahaa on paljon ja kaikkea
mahdollista voi hankkia.
Tuoko
raha ja keinottelu kuitenkaan mukanaan onnea? Saako
moraalittomuudella rakkautta vai sumeneeko pää täysin rahan
hankkimisen kiihkosta? Tästä näytelmä kertoo erinomaisesti.
Neiti suorasuu naurattaa
 |
Näytelmä on yhdistelmä Suomen itsenäistymisen aikaa ja tätä päivää. Näyttelijä Helmi-Leena Nummelalla on päällään housupuku, joka tuskin oli naisilla kovin yleinen 1910-luvulla. Kuva: Mirka Kleemola. |
Koko näyttelijäkaarti on vahva ja kokenut. Kaikkia en voi tässä erikseen kehua, mutta mainitsen muutaman heistä.
Näytelmän
pääosaa esittänyt Vappu Nalbantoglu
näytteli vakuuttavasti naista, jonka elämässä tärkein asia
tuntui olevan raha. Avioliitto sai väistyä rahan tieltä.
Hänen
äitiänsä loistavasti esittänyt Heidi Herala
suorastaan sekoaa keinottelujensa ja rahantulon vuoksi.
Perheen
kuopusta esittänyt Helmi-Leena Nummela
oli uusi tuttavuus minulle. Hän teki riemastuttavimman roolin
valloittavan pirteänä ja sanarikkaana ”neiti suorasuuna”.
Yleisö pääsi moneen kertaan nauramaan hänen repliikkiensä
aikana.
Petrus
Kähkönen näytti
monilahjakkuutensa niin sellistinä, laulajana kuin roolissaan
konttoristina. Hän oli itse myös säveltänyt ja sovittanut
näytelmään musiikkia.
Hymistely on loistava idea
 |
Palvelijaa näyttelevä Ursula Salo kuuraa pääosaa esittävän Vappu Nalbantoglun korkokenkiä. Näytelmässä nähdään näyttäviä kenkiä ja vaatteita. Kuva: Mirka Kleemola. |
Esitykseen
tulee aina tietynlainen tyylikäs leima kun saa kuulla elävää
musiikkia, eikä musiikki tule nauhalta.
Näytelmässä
lauletaan ja soitetaan vain pätkiä Édith Piafin kuuluisasta
kappaleesta Non, je ne
regrette rien
eli Ei, en kadu
mitään.
Siitä huolimatta kaikki kuultava musiikki on sykähdyttävän
kaunista.
Näytelmän
kenties upein osa oli se, kun näyttelijät lauloivat vuoronperään
hymistellen pätkän Piafin kappaletta. Oli hykerryttävän ihanaa
kuulla Heidi Heralan laulua. En muista kuulleeni hänen lauluaan
aiemmin.
Jokainen
näyttelijä esitti laulunpätkän omalla tyylillään. Kappaleesta
tuli silloin välillä hauska, joskus naurettava ja toisinaan
vakavakin. Loistava idea!
Kultainen
vasikka
on näytelmä, jossa on väriä ja tapahtumia kuin syksyn ruskan
paletissa.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie
5
00101
Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/kultainen-vasikka
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen
nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka
rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :