.png)
Satuklassikko Adalmiinan helmi rokkaa 2000-luvulle
 |
Adalmiina on itsekäs prinsessa, joka kiusaa linnan henkilökuntaa ja kavereitaan. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Satu Adalmiinan
helmestä on ollut yksi Zacharias Topeliuksen rakastetuimmista
saduista yli 160 vuoden ajan. Allekirjoittanut on itsekin aikanaan
koulussa päässyt esittämään koulun kevätjuhlissa kuningatarta
kyseisessä näytelmässä.
Lapsilleni luin
useana iltana kyseistä satua. Tässä sadussa on sitä jotakin
klassikkoainesta opetuksellisen teeman lisäksi.
Tampereen Työväen
Teatteri on hieman modernisoinut satua, mutta onneksi ei liikaa.
Rokkaava prinsessa edustaa enemmän nykyajan teiniä kuin satujen
prinsessaa. Samat tutut teemat löytyvät yhä näytelmästä ja
onnellinen loppu, kuten oikeassa sadussa kuuluukin.
Kruunu sopii vain oikealle prinsessalle
 |
Vanha mummo löytää eksyneen prinsessan kauniisti lavastetun metsän keskeltä. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Klassikkosatu
alkaa sillä, että kuningatar synnyttää pienen prinsessan, joka
saa nimekseen Adalmiina. Hän saa toiselta kummiltaan lahjaksi
kauneutta, viisautta, rikkautta ja helmen kruunuunsa
kiinnitettäväksi. Jos prinsessa hukkaa helmensä, hän menettää
kaikki kummilahjansa.
Toiselta
kummiltaan hän saa lahjaksi sydämen voiman (vanhoissa versioissa
nöyrän sydämen). Tämän lahjan hän saa vasta, jos ja kun hän
hukkaa helmikruununsa.
Oikukas
prinsessa karkaa linnasta ja hukkaa kruununsa lähteeseen. Saman tien
häneltä menee muisti ja kauneus: vaatteet vaihtuvat ryysyihin. Hän
ei tiedä, kuka on ja minne on menossa.
Metsään
eksyessään hän löytää pienen mökin, jossa asuu vanha mummo
vuohiensa kanssa. Tyttö jää mummon luo paimentamaan vuohia. Hän
on onnellinen vaatimattomaan elämäänsä.
Näytelmän
taitekohta tapahtuu, kun prinssi lähtee etsimään Adalmiinaa. Hän
löytää tämän kruunun. Sen jälkeen tarvitsee löytää vain
tyttö, jolle kruunu sopii. Tuhkimon lasikengän tavoin kruunu sopii
vain Adalmiinalle.
Vuohet naurattivat
 |
Prinsessa hoitaa vuohia, jotka tosin käyttäyvät kuin koirat. Ne tykkäävät rapsuttelusta ja voivat kellahtaa selälleen. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Näytelmä sopii lapsille hyvin: se on herttainen ja siinä on
todellisen sadun lumoa. Puvustuksella, lavastuksella ja
silhuettikuvilla saadaan näytelmään hienosti vanhahtavaa sävyä.
Vieressäni istuneet pienet lapset seurasivat hievahtamatta näytelmän
alusta loppuun, sillä satu imaisi heidät hyvin mukaansa.
Susiksi pukeutuneet näyttelijät vähän pelottivat heitä, vuohet
naurattivat ja prinsessan rokkaaminen suorastaan hekotti heitä.
Näytelmässä oli rutkasti hupaisia kohtauksia, kuten kruunun
sovittaminen. Paikalle saapuu prinsessaa rutkasti vanhempi Nekalan
mummo ja Auvo Vihro transvestiittina. Myös kuningaspari Teija
Auvinen ja Auvo Vihro olivat hulppean hauskoja.
Katariina
Havukainen esitti Adalmiinana
päivän parhaan roolityön. Hän opiskelee vielä Tampereen
yliopistolla näyttelijäksi, mutta jo nyt voi sanoa, että hänestä
tullaan vielä kuulemaan.
Näytelmä
jätti lämpimän läikähdyksen sydämeen. Hyvyydellä pääsee pidemmälle kuin itsekkyydellä.
Tampereen Työväen
Teatteri
Hämeenpuisto 28–32
33201 Tampere
Lisätietoja:
www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/adalmiinan-helmi
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen
nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka
rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :