Turun Kaupunginteatterin nelituntinen näytelmä vie syvälle J. R. R. Tolkienin fantasiamaailmaan
Näytelmän pääroolissa Frodo Reppulina nähdään Stefan Karlsson. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri. |
Edessä
on neljä tuntia näytelmää, joka sukeltaa syvälle
fantasiamaailmaan. Ennen Turun Kaupunginteatterin Taru
sormusten herrasta
-näytelmää hiukan
pelkäsin, miten tarina kantaa koko nelituntisen esityksen ajan.
Nyt näytelmän nähneenä voin vakuuttaa, että hyvin se kantaa.
Aika kuluu jännittävää esitystä seuratessa kuin siivillä!
J.
R. R. Tolkienin kirjasarja Taru
sormusten herrasta
on varmasti monelle tuttu. Tarina
kertoo sormuksesta, jota moni himoitsee ja jonka puolesta ollaan
valmiita taistelemaan ja tappamaan.
Lopulta
Frodo Reppuli -niminen hobitti saa tehtäväkseen tuhota sormuksen
sen pahaa aiheuttavien ominaisuuksiensa vuoksi. Sormus pitää viedä
Tuomiovuorelle ja tuhota se heittämällä vuoren uumeniin.
Matka
on pitkä ja vaarallinen. Frodo hobittikavereineen kohtaa vihollisia
ja monia vaaroja.
Tarinassa
vilisee erikoisia örkkejä, haltioita, enttejä ja pelottavia mustia
ratsastajia. Hobitteja seuraa koko ajan erikoisesti liikkuva ja
sihisevä hahmo Klonkku, jolla on oma tärkeä osansa näytelmän
lopussa.
Lavastuksen ja puvustuksen loistelias yhteistyö
Näyttämö taipuu kahdeksi kerrokseksi. Esimerkiksi tässä kohtauksessa seikkailijat pysähtyvät Pomppivan ponin majataloon. Katolla vahtia pitää majatalon isäntä. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri. |
Tolkienin
noin tuhatsivuisesta kirjasarjasta on saatu hyvin tiivistettyä
pääasiat näytelmään mukaan. Tiivistämisessä on epäilemättä
ollut työtä, sillä Tolkienin kirjoitustyyli on koukeroista.
Näytelmässä
ovat onnistuneet myös taistelukohtaukset. Niissä käytetään
runsaasti ja suorastaan loisteliaasti pyrotekniikkaa. Mustat
ratsastajat ja monet muut hahmot, kuten valtava hämähäkki, on
toteutettu upeasti valoja ja varjoja käyttämällä.
Hahmoja
on paljon ja jokainen niistä on toinen toistaan hienommin puvustettu
ja maskeerattu. Esimerkiksi valtavissa puuvanhuksissa, enteissä, on
ollut näytelmän taustatiimillä työtä.
Lavastus
on jotain sellaista, jolle ei yksinkertaisesti löydy sanoja. Se on
uskomattoman hieno!
Pyörivää
näyttämöä käytetään todella kekseliäästi kuvaamaan matkan
tekoa. Maisemat vaihtuvat vauhdikkaasti. Alhaalta kohoavaa tilaa
hyödyntämällä saadaan näyttämölle vieläpä kaksi kerrosta.
Myös
näyttelijöiden liitelyt yläilmoissa ovat hienosti toteutettuja.
Näin runsasta, kekseliästä ja monipuolista lavastusta en ole
vähään aikaan nähnytkään! Silmä lepäsi lavastuksen ja
puvustuksen loisteliaassa yhteistyössä.
Kunnon fantasiatarinan ystäville
Höpöttelevä ja sihisevä Klonkku on näytelmän ehdoton tähti. Kuvassa häntä näyttelee Miska Kaukanen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri. |
Näytelmän
ehdoton tähti on Klonkku eli Sméagol. Näytelmässä hänen
rooliinsa tarvitaan peräti kaksi näyttelijää: Miska
Kaukanen ja vaativiin stunttiosuuksiin
Jaakko Hutchings.
Klonkku
todellakin kiipeilee pitkin näyttämön seiniä välillä pää
alaspäin niin hurjaa vauhtia, että ihan katsojaa hirvittää.
Hahmona Klonkku on yleisöä naurattava sekopäinen höpöttäjä ja
sihisijä, oikea koheltaja.
Pienet
hobitit ovat huvittavia, joista varsinkin Frodo (Stefan
Karlsson) ja Sam (Hannes
Suominen) loistavat vaativassa
tehtävässään tuhota pahaa aiheuttava sormus.
Turun Kaupunginteatterin näytelmän vahvuuksia ovat loistava tarina,
sanoinkuvaamattoman hieno lavastus, puvustus ja maskeeraus. Tässä
on tämän kevään näytelmä, joka on nähtävä!
Turun Kaupunginteatteri
Itäinen Rantakatu 14
20800 Turku
Lisätietoja:
teatteri.turku.fi
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen
nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka
rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :