.png)
Mörkö se lähti piiriin... – Marjatta Pokelan kappaleet ihastuttavat lasten oopperassa
 |
Tunnistatko kuvasta Marimekon kuoseja? Helsingin Kaupunginteatterin Mörköoopperassa on oivaltava puvustus. Kuva: Tom Röllich. |
”Harmin paikka, että tämä on lastennäytelmä”, täysi-ikäinen
siskoni pohti Mörköoopperan
jälkeen. Hän olisi mielellään kehunut näytelmää kavereilleen
ja rallatellut näytelmän kappaleita.
Mörköoopperassa on
kieltämättä jotakin vangitsevaa. On käsittämätöntä, miten
tirriäisen ilmestyminen lavan takareunaan riittää hiljentämään
lapsiyleisön. Lapset jopa komentavat vanhempiaan olemaan hiljaa, kun
esitys alkaa.
Kohta lavalla on lauma tirriäisiä.
Ne ovat siis ampiaista muistuttavia satuolentoja, joiden takapuoliin
kiinnitetyt värikkäät pistimet ovat melkoisen veikeitä. Erityisen
hassua on se, kun tirriäiset heiluttavat peppujaan samassa tahdissa.
Tirriäisten puvut ovat vaatineet
puvustajalta mielikuvitusta. Ne eivät suinkaan jää ainoiksi
näytelmän oivalluksiksi. Katsoja voi bongata lavalta lukuisia
Marimekon klassikkokankaita, kuten jokapoikaa ja iloista takkia.
Kaikkein mielikuvituksellisimpia
ovat kuitenkin näyttelijöiden maskeeraukset, jotka ovat liioitellun
voimakkaita. Näyttelijöiden yläluomet ja kulmakarvat on maalattu
vaaleansinisiksi tai -punaisiksi.
Aivan oman kappaleensa ansaitsevat
myös näytelmän peruukit. Tirriäisten pörrötukat ovat kuin
värjättyä villaa. Koululaisten siniset, vihreät ja punaiset
poninhännät ovat kuin toisesta todellisuudesta.
Lastenlaulusta areenakeikan hitiksi
 |
Musiikkimato Lauri Schreck taikoo soittimistaan rytmejä näyttämön laidalla olevassa omenassa. Kuva: Tom Röllich. |
Näytelmän
päätähti on kuitenkin Sanna
Majurin
näyttelemä Mörkö. Se höpöttelee täysin käsittämätöntä
kieltä, mutta siitä huolimatta hänen viestinsä aukeaa vallan
hyvin niin lapsille kuin aikuisille.
Lauluissa
hän kuitenkin vaihtaa kielen suomeen. Näytelmän kappaleet ovat
monelle meistä tuttuja Marjatta Pokelan sävelmiä. Itsekin olen
kuunnellut niitä lapsuudessani c-kasetilta.
Tavallaan
kappaleet ovat tuulahdus menneisyydestä, mutta näytelmän työryhmä
on totisesti pannut tuulemaan, eivätkä kappaleet vaikuta lainkaan
vanhoilta.
Esimerkiksi
klassikkobiisi Mörkö
se lähti piiriin
tuntuu kuin suuren areenakeikan hitiltä.
Kaiulla ja hyppynarulla saa ihmeitä aikaan.
Musiikista
vastaa taustalla häärivä Musiikkimato eli Lauri
Schreck.
Hän taikoo ääniä mitä mielikuvituksellisimpia instrumenteista,
kuten ukulelesta, johon on yhdistetty pienet rummut.
Välillä
katsoja ei tiedä, katsoisiko Mörköä vai Musiikkimadon soittoa.
Kumpikin kiinnostaa yhtä paljon.
Erityisen
kiitoksen ansaitsee se, että Musiikkimadolle on tehty oma rooliasu
ja peruukki. Harvinaista kyllä myös näyttämömiehet ovat saaneet
ylleen heinäsirkka-asut.
Ei älylaitteita, vaan läsnäoloa
 |
Näytelmä tuo tuulahduksen menneestä. Helsingin Kauppatorilla tomerat tädit myyvät tuotteitaan ja renesanssikaulukseen pukeutunut lokki herkuttelee jäätelöllä. Kuva: Tom Röllich. |
Sanna
Majuri luotsaa katsojaa matkalla Mökkyrän kylästä Ouluun ja
sieltä Helsinkiin. Näytelmä sijoittuu menneeseen maailmaan, jossa
opettajan ympärillä vielä leijuu liitupölyä, eivätkä älytaulut
ole vielä valloittaneet luokkahuoneita.
Näytelmä
onkin ajattoman kaunis. Lasten huomion herättämiseen ei tarvita
älylaitteita, vaan pelkkä näyttelijöiden läsnäolo riittää.
Mörköoopperan
lavasteetkin ovat modernilla tavalla vanhanaikaisia. Valoilla ja
varjoilla saadaan aikaan kokonainen Helsinki tuomiokirkkoineen,
presidentinlinnoineen ja rautatieasemineen.
Ei
voi kuin ihailla, miten Mörköooppera
onnistuu viemään mukanaan. Pienimmätkin katsojat seuraavat
herpaantumattoman hiljaa näytelmää. Vanhempien ei edes tarvitse
selostaa tapahtumia, sillä Mörön universaali kieli avautuu
kaikille.
Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki
Lisätietoja: https://hkt.fi/esitykset/morkoooppera/
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen
nimimerkki Veikka. Hän on 21-vuotias nuorimies, joka pitää
lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :