Lapsena hullaannuin The Sound of Musiciin – Lahdessa rakastuin uudelleen
Lahden The Sound of Musicissa nähdään hienoa pukuloistoa. Trappin perheen lasten päällä nähdään kokoelma erilaisia asuja. Kuva: Johannes Wilenius. |
Olin
pikkutyttö, kun näin The Sound of Musicin
elokuvateatterissa. Hurmaannuin sen musiikkin, kauniisiin maisemiin,
lumoavaan tarinaan ja ihanaan Julie Andrewsiin.
Opettelin elokuvan laulut ulkoa ja luin Maria von Trappin kirjan Laulava Trappin perhe.
Siksi
minulla olikin kovat odotukset Lahden kaupunginteatterin
musikaalista. Jännityksellä istun katsomon penkille odottamaan
näytelmän alkua. Jatkuuko lapsuuteni The
Sound of Music
-hullaantuminen vielä tässä suomennetussa versiossakin?
Ja
kyllä jatkuu! Näytelmässä on kaksi todellista laululintusta:
pääosaa Mariaa esittävä Anni
Kajos
ja soolonsa uskomattoman kauniisti esittänyt abbedissa Ulla
Raiskio,
kaunisääninen mezzosopraano.
Trappin
perheen seitsemän lasta ovat valtavan eteviä. Laulut, tanssit ja
näytteleminen sujuvat pienistä lapsista isoimpiin uskomattoman
hienosti.
Nuorin
lapsista vain 8-vuotias Gretl (Aini
Ryymin
/ Leea Mäki)
oli todella suloinen ja vanhin 16-vuotiasta Liesliä näyttelevä
Roosa Lehtinen
on todellisuudessa jo 24-vuotias Tampereen ammattikorkeakoulun
opiskelija.
Noviisi ei sopeudu sääntöihin
Ihastuin erityisesti kuvassa keskellä olevaa abbedissaa esittävään Ulla Raiskioon. Hän on erittäin kaunisääninen laulaja. Kuva: Johannes Wilenius. |
Itse
musikaalin tarinahan lienee useille hyvin tuttu. Maria on noviisina
luostarissa. Hän aiheuttaa päänvaivaa nunnille, sillä hän on
taipuvainen unohtamaan luostarin säännöt. Maria rakastaa
laulamista ja vuorilla kiipeilyä.
Abbedissa
lähettää hänet kotiopettajaksi Trappin perheeseen, jossa äiti on
kuollut. Maria tuo lapsille tullessaan laulut ja leikit, ja perheen
isä kapteeni von Trapp rakastuu häneen.
Lopputuloksen
voi arvata, sillä pian tanssitaan Marian ja kapteenin häitä.
Avioliiton alkua varjostaa toinen maailmansota ja Itävallan
miehitys. Kapteenin on päätettävä, astuuko hän Hitlerin
palvelukseen.
Näyttämön takana riittää vauhtia
Yksinkertaisilla ratkaisuilla musikaaliin on saatu näyttävät lavasteet. Kuva: Johannes Wilenius. |
Näytelmän
lavasteet ovat todella hienot ja kekseliäät. Aivan näytelmän
alkupuolella Maria kulkee lumipeitteisillä Itävallan vuorilla.
Todellisuudessa kyse on osittain läpinäkyvästä videoprojisoinnista, johon näyttelijä on saatu sulautumaan.
Samoin
videoprojisointia on hyödynnetty Trappin perheen tanssijaisissa,
joissa osa tanssijoista on tyylikkäästi vain siluetteja
taustakankaalla.
Puvustus
on kaunista ja mukailee 1900-luvun alun asuja. Pojilla on leveät
lahkeet ja tytöillä pitkät hameet. Varsinkin lapsinäyttelijöillä
on monta asunvaihtoa. Mahtaa näyttämön takana olla kova vauhti
päällä, kun seitsemän lasta vaihtaa asujaan!
Musikaalin
orkesteri on yllättävän suuri kooltaan. Perinteisten jousi- ja
puhallinsoittimien lisäksi
orkesteriin kuuluu harppu, jota en ole monessakaan teatterissa edes
nähnyt.
Kauniin
soitannan lisäksi positiivista on se, että musiikin volyymi on
säädetty sopivalle voimakkuudelle. Monessa teatterissa sorrutaan
laittamaan volyymi turhan kovalle.
Teatterista
lähti iso joukko ihmisiä hyräillen näytelmän kappaleita. Minulla
soi päässäni abbedissan kappale Climb
ev’ry mountain.
Lahden
kaupunginteatteri
Kirkkokatu
14
15140
Lahti
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :