.png)
Autiolla bensa-asemalla pyörii aikuisten ponileikki – Helsingin tanssiesityksessä tytöstä tulee nainen
 |
Nimetön tyttö vaihtaa identiteettiään yhtä usein kuin asuaan. Kultahaalarin lisäksi hänen yllään nähdään kymmenisen muuta eri asukokonaisuutta. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Iloisenväriset
yksisarviset ravaavat ympäri Helsingin Kaupunginteatterin Pientä
näyttämöä. Tanssijat ovat pukeneet päälleen tiukat
kokovartalohaalarit ja muistuttavat ulkoisesti Pikku Kakkosen
konttorikissa Katti Matikaista.
Tuore
tanssiesitys Huonosti vartioitu tyttö ei ole kuitenkaan
suunnattu lapsikatsojille, vaan aikuisille. Siksi tanssijoiden asut
tuntuvat hieman korneilta.
Mieleen
hiipii ajatus siitä, että koreografi Jyrki Karttunen
ja tanssijat ovat keksineet nerokkaan ajatuksen perjantaisen
baari-illan jälkeen. Entä jos pukeudutaan My Little Poneiksi
seuraavassa esityksessä?
Esityksen
aikana vahvistuu kuitenkin ajatus siitä, että asuvalinta ei ole
pelkästään sisäpiirivitsi. Sillä kerrotaan osaltaan tarinaa,
joka katsojan täytyy vain tulkita. Tarina tosin vaatii todella
paljon tulkintaa, sillä repliikkejä on todella vähän ja osa
niistä englantia ja ruotsia yhdistävällä siansaksalla.
Katsojalla
onkin esityksen jälkeen nippu kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.
Tanssin paras puoli onkin se, ettei vastauksia ole pureksittu
valmiiksi, vaan katsoja joutuu käyttämään omia aivojaan.
Aikuisten ponileikki
 |
Ainoa auto bensa-asemalla on tytön oma amerikanrauta. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Oma
tulkintani on se, että esityksessä on kyse itsensä etsimisestä.
Nimettömäksi jäävä tyttö (Heidi
Naakka) asuu autiolla
bensa-asemalla, jossa hän juttelee polttoainepumpulle, koska asemalla ei
käy muita ihmisiä.
Tanssiesityksen
voi siis nähdä yhdistyvän autioituvaan maaseutuun. Bensapumpuissa
on englanninkieliset tekstit, mutta aihe on universaali. Yhtä hyvin
esitys voi sijoittua Kaliforniaan tai Itä-Suomeen.
Tytön
ainoat seuralaiset ovat yksisarviset, jotka tulkitsin tytön
mielikuvitusolennoiksi. En tiedä, onko tekijätiimi pohtinut tytön
ja hevosten välille syntyvää jännitettä.
Yksisarvisten
sisällä on joukko miespuolisia tanssijoita Jyrki
Kasperista
Mikko Paloniemeen
ja Johannes
Purovaaraan
sekä koreografi Jyrki
Karttuseen.
Heidät on meikattu feminiiniseen sävyyn, mutta tiukka
kokovartalotrikoo korostaa heidän miehisiä kalleuksiaan.
Tyttö
on puolestaan puettu korostetun feminiinisesti lyhyisiin
mekkoihin.
Siksi ei voi välttää ajatusta siitä, että tyttö hakee
yksisarvisten kanssa seksuaalisuuttaan.
Ponit heittelevät tyttöä mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla
ja koppaavat kiinni lähes mistä tahansa ruumiinosasta.
Tytön
mekot vaihtuvat tiuhaan ja niin tuntuu muuttuvan hänen
identiteettinsäkin. Hän kokeilee hullun taiteilijan, köyhän
leipäjonossa jonottajan ja estradidiivan persoonia. Mikään niistä
ei jää pysyväksi, vaan ne kuoriutuvat pois vaatteiden vaihdon
mukana.
Lopulta
jäljelle jää vain kysymys siitä, kuka tyttö on pohjimmiltaan.
Hän ei ole sama asia kuin hänen vaatteensa tai lapsuutensa. Kaiken
voi jättää taakse, mutta tanssin ilo säilyy.
Hallusinaatioita vai mielikuvitusta?
 |
On vaikea sanoa, onko tanssiesitys vakavissaan vai huumorilla tehty. Esimerkiksi yksisarvisten bikinikohtaus on kuin toisinto musiikkivideoista ja Hollywood-elokuvista. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Jyrki
Karttunen kuvaa tanssiesitystä unenomaiseksi kokemukseksi. Sitä
korostetaan tytön holtittomalla käytöksellä. Hän käyttäytyy
kuin olisi juovuksissa tai nauttinut huumausaineita. Yksisarviset
voivat siis olla pohjimmiltaan hallusinaatioita samoin kuin
bensiinipumpusta vastaava ääni.
Unen
tunnelmaa alleviivaa sähkölankojen rätinä. Ne paukahtelevat ja
tuottavat lavalle sähköisen tunnelman. Tanssijat hytkyvät kuin
sähköiskun saaneina.
Sähkölangat
kuvaavat yhteyttä ulkomaailmaan. Niiden kautta saapuu jossain
kaukana tuotettua sähköä. Yksinäiselle tytölle ne luovat lohtua
siitä, että jossain on muita ihmisiä. Hän ei ole koko maailmassa
yksin.
Hieman
hämäräksi jää se, mistä kumpuaa tanssiteoksen nimi Huonosti
vartioitu tyttö. Tytön isä on
kuollut tai ainakin lähtenyt bensa-asemalta, eikä äidistä edes
puhuta. Ainoita vartijoita ovat mielikuvitusponit.
Tyttö
on mieleltään lapsi, mutta ruumiiltaan jo aikuinen nainen.
Välivaihe lapsuudesta
aikuisuuteen voi olla karikkoinen, mutta ennemmin tai myöhemmin
jokainen meistä kehittyy aikuiseksi.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie
5
00530
Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/huonosti-vartioitu-tytto
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka.
Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta,
kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :