Autiolla bensa-asemalla pyörii aikuisten ponileikki – Helsingin tanssiesityksessä tytöstä tulee nainen


Nimetön tyttö vaihtaa identiteettiään yhtä usein kuin asuaan. Kultahaalarin lisäksi hänen yllään nähdään kymmenisen muuta eri asukokonaisuutta. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri.

Iloisenväriset yksisarviset ravaavat ympäri Helsingin Kaupunginteatterin Pientä näyttämöä. Tanssijat ovat pukeneet päälleen tiukat kokovartalohaalarit ja muistuttavat ulkoisesti Pikku Kakkosen konttorikissa Katti Matikaista.

Tuore tanssiesitys Huonosti vartioitu tyttö ei ole kuitenkaan suunnattu lapsikatsojille, vaan aikuisille. Siksi tanssijoiden asut tuntuvat hieman korneilta.

Mieleen hiipii ajatus siitä, että koreografi Jyrki Karttunen ja tanssijat ovat keksineet nerokkaan ajatuksen perjantaisen baari-illan jälkeen. Entä jos pukeudutaan My Little Poneiksi seuraavassa esityksessä?

Esityksen aikana vahvistuu kuitenkin ajatus siitä, että asuvalinta ei ole pelkästään sisäpiirivitsi. Sillä kerrotaan osaltaan tarinaa, joka katsojan täytyy vain tulkita. Tarina tosin vaatii todella paljon tulkintaa, sillä repliikkejä on todella vähän ja osa niistä englantia ja ruotsia yhdistävällä siansaksalla.

Katsojalla onkin esityksen jälkeen nippu kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Tanssin paras puoli onkin se, ettei vastauksia ole pureksittu valmiiksi, vaan katsoja joutuu käyttämään omia aivojaan.


Aikuisten ponileikki



Ainoa auto bensa-asemalla on tytön oma amerikanrauta. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri.

Oma tulkintani on se, että esityksessä on kyse itsensä etsimisestä. Nimettömäksi jäävä tyttö (Heidi Naakka) asuu autiolla bensa-asemalla, jossa hän juttelee polttoainepumpulle, koska asemalla ei käy muita ihmisiä.

Tanssiesityksen voi siis nähdä yhdistyvän autioituvaan maaseutuun. Bensapumpuissa on englanninkieliset tekstit, mutta aihe on universaali. Yhtä hyvin esitys voi sijoittua Kaliforniaan tai Itä-Suomeen.

Tytön ainoat seuralaiset ovat yksisarviset, jotka tulkitsin tytön mielikuvitusolennoiksi. En tiedä, onko tekijätiimi pohtinut tytön ja hevosten välille syntyvää jännitettä.

Yksisarvisten sisällä on joukko miespuolisia tanssijoita Jyrki Kasperista Mikko Paloniemeen ja Johannes Purovaaraan sekä koreografi Jyrki Karttuseen. Heidät on meikattu feminiiniseen sävyyn, mutta tiukka kokovartalotrikoo korostaa heidän miehisiä kalleuksiaan.

Tyttö on puolestaan puettu korostetun feminiinisesti lyhyisiin mekkoihin. Siksi ei voi välttää ajatusta siitä, että tyttö hakee yksisarvisten kanssa seksuaalisuuttaan. Ponit heittelevät tyttöä mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla ja koppaavat kiinni lähes mistä tahansa ruumiinosasta.

Tytön mekot vaihtuvat tiuhaan ja niin tuntuu muuttuvan hänen identiteettinsäkin. Hän kokeilee hullun taiteilijan, köyhän leipäjonossa jonottajan ja estradidiivan persoonia. Mikään niistä ei jää pysyväksi, vaan ne kuoriutuvat pois vaatteiden vaihdon mukana.

Lopulta jäljelle jää vain kysymys siitä, kuka tyttö on pohjimmiltaan. Hän ei ole sama asia kuin hänen vaatteensa tai lapsuutensa. Kaiken voi jättää taakse, mutta tanssin ilo säilyy.


Hallusinaatioita vai mielikuvitusta?



On vaikea sanoa, onko tanssiesitys vakavissaan vai huumorilla tehty. Esimerkiksi yksisarvisten bikinikohtaus on kuin toisinto musiikkivideoista ja Hollywood-elokuvista. Kuva: Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri.

Jyrki Karttunen kuvaa tanssiesitystä unenomaiseksi kokemukseksi. Sitä korostetaan tytön holtittomalla käytöksellä. Hän käyttäytyy kuin olisi juovuksissa tai nauttinut huumausaineita. Yksisarviset voivat siis olla pohjimmiltaan hallusinaatioita samoin kuin bensiinipumpusta vastaava ääni.

Unen tunnelmaa alleviivaa sähkölankojen rätinä. Ne paukahtelevat ja tuottavat lavalle sähköisen tunnelman. Tanssijat hytkyvät kuin sähköiskun saaneina.

Sähkölangat kuvaavat yhteyttä ulkomaailmaan. Niiden kautta saapuu jossain kaukana tuotettua sähköä. Yksinäiselle tytölle ne luovat lohtua siitä, että jossain on muita ihmisiä. Hän ei ole koko maailmassa yksin.

Hieman hämäräksi jää se, mistä kumpuaa tanssiteoksen nimi Huonosti vartioitu tyttö. Tytön isä on kuollut tai ainakin lähtenyt bensa-asemalta, eikä äidistä edes puhuta. Ainoita vartijoita ovat mielikuvitusponit.

Tyttö on mieleltään lapsi, mutta ruumiiltaan jo aikuinen nainen. Välivaihe lapsuudesta aikuisuuteen voi olla karikkoinen, mutta ennemmin tai myöhemmin jokainen meistä kehittyy aikuiseksi.


Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :