Puhallus on todellinen huijaritarinoiden huipentuma – Klassikolle on vaikea löytää vertaista


Puhalluksen tarina pohjautuu osittain todellisiin tapahtumiin. Fred ja Charley Gondorff rakensivat 1930-luvulla monimutkaisen ravihuijauksen. Kuva: Aki Loponen, Lahden Kaupunginteatteri.

Lahden Kaupunginteatterin lavalla kaikki puhuvat enemmän tai vähemmän pötyä. Puhallus-näytelmässä on kyse suuresta jymäytyksessä, jossa totuudella ei ole merkitystä.

Näytelmän alussa toimittaja saa isolla rahasummalla tietää ”totuuden” siitä, mitä 1930-luvulla tapahtui Chicagossa. Salaperäinen rouva johdattelee toimittajan ja katsojat aikakaudelle. Jokainen katsoja voi pohtia, puhuuko rouva aivan totta.

Rouva esittelee pienimuotoista filunkia harrastavan Johnny Hookerin, joka vie rahaa pahaa-aavistamattomilta ohikulkijoilta. Suuri puhallus alkaa, kun hänen hyvä ystävänsä surmataan.

Hooker päättää kostaa tapon järjestäneelle suurelle Doyle Lonneganille. Suunnitelmaan tarvitaan ravien vedonlyöntipaikka ja pientä järjestelyä.

Doyle ei voi vastustaa houkutusta, jos hän saa tietää ravien voittajan ennen kilpailun ratkeamista. Doylelle kertyykin vedonlyönnistä pieniä voittoja, ja Johnnyn on helppo ylipuhua hänet viimeiseen puhallukseen, johon tarvitaan suuri satsaus: laukullinen rahaa.

Katsojan on vaikea pysyä perässä, kuka huijaa ja ketä. Miten käy, onnistuuko puhallus?


Lavalla puksuttaa juna



Rikostoverukset Johnny (Tomi Enbuska) ja Henry (Tapani Kalliomäki) nousevat samaan junaan, jossa rikollispomo Doyle Lonnegan myös matkustaa. Kuva: Aki Loponen, Lahden Kaupunginteatteri.

Näytelmässä on vauhtia ja runsaasti tapahtumia: ruumita tulee ja pakoon juostaan ketterästi. Oivaltava lavastus tukee näytelmän kulkua, sillä uusia huoneita vedestään näyttämön sivusta ja nouseepa lattiastakin ylös huone.

Katsojien eteen avautuu lieriönmallinen peliluola ja lavalle puksuttaa myös kolmen vaunuosaston junakin. Lahden Kaupunginteatterin lavastamo on tehnyt tässä kaikessa loistavaa työtä!

Saamme eteemme ilmielävän Chicagon kaikessa kurjuudessaan 1930-luvun talouskurimuksessa. Osa ihmisistä oli upporikkaita, mutta osa joutui tienaamaan rahansa keinolla millä hyvänsä.

Näytelmän puvustus henkii hienosti aikakauden tyyliä. Rikkailta naisilta löytyy turkista, ihania päähineitä, lainekampauksia ja korkokenkiä. Miehillä on leveät lahkeet housuissa ja lierihatut päässä.

Yksi näyttävimmistä asuista on Aki Raiskion esittämällä Doyle Lonneganilla, jonka vaaleasta puvusta ja suitusta olemuksesta tulee mieleen italialainen mafiapomo.


Villin lännen meininki



Lahden lavastamo on tehnyt hyvää työtä. Kuvassa on taustalla huone, joka kätevästi nousi ylös näyttämön lattiasta. Kuva: Aki Loponen, Lahden Kaupunginteatteri.

Päähenkilö Johnnyn roolissa nähdään Tomi Enbuska ja Tapani Kalliomäki hänen rikoskumppaninaan Henrynä. He esittävät vakuuttavasti iloisia huijareita, joilla on kova vauhti päällä suunnitellessaan suurta puhallusta.

Täytyy myös mainita mahtava katusoittaja Martti Peippo. Hänen humoristinen klarinetin soittonsa pelastaa Johnnyn hengen. Klarinetti taipuu näköjään moneen eri tarkoitukseen, sillä sen soitolla voi viestittää asioita.

Näytelmä kuvaa loistavasti 1930-luvun tunnelmaa puhetapaa myöten. Kaikkein hulluimmalta tuntuu kuitenkin se, että näytelmä perustuu osittain tositapahtumiin. Yhdysvalloissa vallitsi vielä 30-luvulla melkoinen villin lännen meininki.

Chicagon huijaukset ovat kiehtoneet ihmisiä niin paljon, että tarinasta syntyi ensin elokuva ja myöhemmin vielä näytelmä. Puhallusta ei ole turhaan kehuttu huijaritarinoiden huipentumaksi, sillä klassikolle on vaikea löytää vertaista.


Lahden Kaupunginteatteri
Kirkkokatu 14
15140 Lahti



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :