Sademies on syksyn koskettavin näytelmä – Katsoja päätyy aikamoiseen tunnemyrskyyn
Charlie on piinkova liikemies, jonka elämä pyörii yrityksen ympärillä. Viikko autistisen veljen kanssa kenties muuttaa hänet avarakatseisemmaksi ja samalla hän lähentyy kihlattunsa Susanin kanssa. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri. |
Tampereen Teatteri
esittää vaikuttavan tulkinnan legendaarisesta Sademiehestä,
joka tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä Rain
Man. Näytelmässä loistaa yksi
tähti ylitse muiden: Risto
Korhonen.
Hänen esittämä Raymond on riipaisevan koskettava autistinen hahmo.
Itku
ja nauru vuorottelevat, kun katsojat seuraavat hänen touhujaan. Ei
voi kuin ihailla Korhosen vakuuttava esiintymistä. Hän pääsee
hyvin autistin pään sisälle ja pystyy välittämään vaikutelman
pakkoliikkeineen päivineen.
Näyttelijä
Lari Halme
on toinen näytelmän huipuista. Hänen roolinsa
itsekeskeisenä narsistina oli mahtava. On
jännittävää nähdä, miten yksi viikko ”vitun vammaisen”
veljen kanssa avaa hänen
silmänsä ja kenties muuttaa hänet avarakatseisemmaksi.
Termi ”vitun vammainen” esiintyy näytelmässä
tiuhaan, mutta mustan huumorin käyttö toimii. Autismia ei ole
helppo käsitellä siten, että autistilla
on muutakin kuin potilaan rooli.
Sademiehessä
on onnistuttu luomaan Raymondista moniulotteinen persoona,
joka kerää yleisön sympatiat.
Seitsemän miljoonan perintö
Charlielle selviää, että hänen mielikuvituskaverinsa Rain Man on oikeasti ollut hänen veljensä Raymond. Isä toimitti veljen laitokseen Charlien ollessa pieni. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri. |
Sademiehen
juoni on tuttu Dustin
Hoffmanin
ja Tom Cruisen
tähdittämästä elokuvasta. Charlie Rabbit on liikemies, jonka
elämä pyörii yrityksensä asioissa. Tällä hetkellä yritys on
tosin rahavaikeuksissa.
Charlie
saa kuulla isänsä kuolleen. Isä
on antanut testamentissaan hänelle ainoastaan auton ja pihan
ruusupuskan. Loput seitsemän miljoonaa menevät jonkun säätiön
kautta jollekin henkilölle, jota ei saa Charlielle kertoa.
Mies
selvittää raivoissaan säätiöstä vastaavan tohtori Bruenerin,
jonka luona laitoksessa hän tapaa autistisen veljensä Raymondin.
Veli käyttäytyy hyvin eri tavalla kuin Charlie itse, sillä veljen
yleisin vastaus joka asiaan on ”joo”. Raymond voi mennä hyvin
pienestä asiasta tolaltaan, eikä hän pidä koskettamisesta.
Charlie
tajuaa, että Raymondin saama perintö on ratkaisu hänen yrityksensä
rahavaikeuksiin. Hän kaappaa veljen automatkalle kohti omaa kotiaan.
Matkustaminen
Raymondin kanssa ei ole ihan yksinkertaista, sillä Charlie ei tahdo
ymmärtää veljensä tottumuksia. Miksi vaahterasiirapin on oltava
pöydässä jo ennen pannukakkuja?
Vähitellen
veljekset tutustuvat toisiinsa ja Charlie huomaa Raymondin olevan
muutakin kuin ”vitun vammainen”. Raymond opettelee tuosta vain
puhelinluettelon A:sta puoleen väliin J:tä, osaa tuosta vain laskea
lattialle pudonneet hammastikut ja muistaa ällistyttävällä
tarkkuudella runsaasti erilaista knoppititetoa.
Aikamoinen tunnemyrsky
Raymondille on työlästä koskettaa toista ihmistä. Siksi tanssiminen ei ole helppoa. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri. |
Yksi
liikuttavimmista kohtauksista on se, kun Charlie opettaa Raymondia
tanssimaan. Jo toisen ihmisen koskettaminen on työlästä
Raymondille, mutta tanssiote onnistuu pienen harjoittelun jälkeen.
Paikalle
saapuu myös Charlien kihlattu Susan, jonka kanssa Raymond tanssii ja
jolta hän saa vielä iltasuukonkin. Se suukko on Raymondin elämän
ensimmäinen.
Veljesten
tanssin opettelu on hurjan liikuttavaa katsottavaa. Sademies
on
epäilemättä syksyn koskettavin näytelmä. Se todellakin avaa
katsojan silmät, sillä tämän jälkeen autisteja osaa arvostaa
aivan eri tavalla.
Charlie alkaa
arvostamaan Raymondia ja jopa pitämään häntä veljenään
vammasta huolimatta. Se on hyvin tärkeä oivallus: autisti on
ihminen siinä missä me muutkin.
Tampereen Teatteri
Keskustori 2
33100 Tampere
Lisätietoja:
tampereenteatteri.fi/naytelma/sademies
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :