Seksiä, huumeita ja rock'n rollia – Hair-musikaali soi kauniisti Jyväskylässä
Sex and drugs and rock'n roll. Hair-musikaalissa on kaikkea tätä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jyväskylän kaupunginteatteri. |
Pitkät hiukset, suvaitsevaisuus ja vapaa seksi kuuluivat hippiliikkeen ytimeen. Liike
syntyi vastavoimaksi 1960-luvun alkupuolen sekasortoisiin vuosiin.
Silloin televisiosta näkyi Vietnamin sota ja Yhdysvalloissa
riehuivat opiskelijamellakat.
Kaikesta tästä
kertoo 60-luvulla ensimmäistä kertaa esitetty musikaali Hair.
Jyväskylän kaupunginteatteri esittää musikaalissa
aikakauden kaikessa raadollisuudessaan.
Kukkaiskansan
rauhanomainen elo päättyy varsin traagisesti. Suvaitsevaisuudesta
ja rauhanaatteesta huolimatta kutsunnat alkavat ja yksi pääosan
esittäjistä arvotaan rintamalle Vietnamiin.
Vietnamin
sota oli ensimmäinen kerta, kun kotirintamalla oli mahdollisuus
seurata, millaisia raakuuksia sodassa tapahtui. Ennen kyseistä sotaa
kotijoukoilla ei ollut selkeää kuvaa, miten raakaa sota voi
kamalimmillaan olla.
Maria Lund laulaa henkeäsalpaavan kauniisti
Vietnamin sota tuli lähelle kotikatsojia televisiovastaanottimien kautta. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jyväskylän kaupunginteatteri. |
Synkästä
taustalla olevasta sodasta huolimatta musikaali on raikas veto.
Nuoret esiintyjät laulavat, tanssivat ja nauttivat toistensa
seurasta.
Näytelmän
vahvuutena onkin vetävä musiikki ja isot joukkotanssit. Aquarius,
Hare Krishna ja
viimeisenä esitetty Let The Sun Shine In
soivat hyvin ja kuulostivat upeilta.
Parhaimmillaan
lavalta sammutetaan täysin valot ja näyttelijät laulavat
kynttilöiden valossa. Heidän yläpuolellaan ilmoissa
taituroi ilma-akrobaatti
Ringa Aflatuni.
Kokonaisuus on todella kaunis.
Laulaja-näyttelijä
Maria Lund
laulaa henkeäsalpaavan kauniisti ja löytyy isosta
näyttelijäporukasta useampikin ”kultakurkku” muun muassa Joel
Mäkinen
ja Pekka Hiltunen.
Päivän
parhaat naurut antavat Piia
Mannisenmäki
ja Hannu Lintukoski
ensin nuorten vanhempina ja sitten antropologeina. Heillä on pienet,
mutta erityisen hupaisa roolit. Mannisemäki ehtii esittää
ansiokkaasti myös Scarlett O’Haraa suoraan Tuulen viemää
-kirjasta.
Leveitä lahkeita, hapsuja ja koruja
Hipit elivät yhteisöllisesti telttaleirissä, jossa alastomuus ei ollut tabu. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jyväskylän kaupunginteatteri. |
Hairista
tiesin vain ennen tätä esitystä, että siinä on seksiä,
huumeita ja rock’n rollia. No, onhan siinä sitä kaikkea.
Alastomuttakin nähdään, mutta ei mitenkään päälle liimatusti.
Miesten
alastomana tepastelu jopa naurattaa. Alastomuus on ehkä kohauttanut
enemmän 60-luvulla, mutta tänä päivänä se ei ole enää tabu,
kuten ei ole homoseksuaalisuuskaan.
Näytelmän
puvustus on ihanan 60-lukulaista: on leveitä lahkeita, hapsuja,
näyttäviä koruja, liivejä ja rauhantunnuksia.
Musiikki
toimii myös hyvin. Se on tämän esityksen parasta antia. Sitä
kuultiin paljon instrumentaalisena, soolona ja yhteislauluna. On aina
nautintoa kuulla puhtaana soivaa yhteislaulua. Kappale Anna
valoo
(Let The Sun Shine
In)
soi niin voimalla, että yleisökin yhtyy mukaan taputukseen.
Hair
on voimakas ja kantaaottava näytelmä, joka antaa aihetta maailman
menon miettimiseen. Kaikessa hulluudessaan LSD-kokeiluissaan
hippiaatteessa on jotain hyvääkin. Suvaitsevaisuutta ja
rauhanaatetta tarvittaisiin yhä tänäpäivänäkin.
Jyväskylän
kaupunginteatteri
Vapaudenkatu 36
40100 Jyväskylä
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :