Unohdettu tyttö, tuskainen pässi ja salattu pakolainen – Auvo Vihron kolmoisrooli osuu nappiin


Pässi (Auvo Vihro) pitää meteliä lampolassa. Sille tuodaan kippokaupalla puuroa, mutta kukaan ei selvitä melun syytä. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

On pässi, jonka sairautta ei huomata ajoissa. On tyttö, jota pompotellaan kahden kodin välillä. On paperiton pakolainen, jolle ei ole myönnetty turvapaikkaa.

Kellekään heistä ei käy hyvin Tampereen Työväen Teatterin Pässi-näytelmässä. Sirkku Peltolan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä ottaa vahvasti kantaa eläinsuojeluun, lasten hoitoon ja pakolaispolitiikkaan.

Näytelmästä voi löytää kannanottoja myös moniin muihin ajankohtaisiin aiheisiin, kuten ammattikoulutuksen alamäkeen, maaseudun autioitumiseen ja kännykkäpelien koukuttavuuteen.

Toisaalta kyse saattaa olla minun omista tulkinnoistani. Moneen suuntaan levittyvä näytelmä vain tarjoaa ajatuksille kaikupohjaa.

Esimerkiksi suomalaisen naisen ja irakilaisen pakolaisen pikasuhde kertoo siitä, miten vaikeaa maaseudulla on löytää parisuhdetta ja saada rakkautta.


Peltimiehet toimivat haltiakummeina



Anita (Miia Selin) odottaa vauvaa irakilaiselle Damirille. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

Näytelmä alkaa, kun peltimiehet Hebu ja Leksa ajavat ojaan renkaan irrottua. He ovat sillä hetkellä jossain syrjäkylässä. Miehet lähtevät etsimään taloa, josta löytyisi tunkki tai edes puhelin lainaksi.

Leksa löytää lähimmän talon, jossa asuu viimeisillään raskaana oleva Anita, hänen tätinsä Hellä, Jokke-pässi ja lampolassa piilossa Damir-pakolainen. Talon katto vuotaa ja peltimiehet sopivat korjaavansa sen.

Sähköt kuitenkin katkeavat ja Anitan synnytys käynnistyy. Leksa joutuu avustajaksi synnytykseen ja pieni poikavauva syntyykin peltimiesten toimiessa haltiakummeina.

Näyttelijä Aimo Räsänen loistaa supliikkimies Leksana, jonka eläinten ”tuntemus” naurattaa. Varsinaisia hohotuksia saavat aikaan hänen juttunsa haukottelevista muurahaisista ja kutiavista rotista.

Lyhyt tunkin haku venyy ja paisuu. Hebulla olisi jo kiire kotiin, sillä nyt olisi hänen tyttärensä vuoro tulla hänen luokseen. Ex-vaimo ei siedä mitään viivytyksiä ja ongelmia on tiedossa, jos Hebu ei ole ajoissa kotona.

Hebun Tinja-tytär odottaakin jo isän oven takana. Isää ei kuitenkaan kuulu ja äidin ajan vie uusioperheen arki. Kenelläkään ei ole aikaa opettaa Tinjaa uimaan, joten hän opettelee itse.

Hän hyppää veteen, sillä niinhän kissatkin opetetaan uimaan. Osa kissoista uppoaa pinnan alle, mutta osa nousee pintaan.


Kukaan ei huomaa pässin tuskaa



Maaseudulla elämä ei ole helppoa. Peltimiehet Leksa ja Hebu yrittävät raapia toimeentulonsa milloin mistäkin. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

Näytelmässä loistaa Auvo Vihro, jonka kolmoisroolit Tinja-tyttönä, Jokke-pässinä ja Damir-pakolaisena ovat huikeita. Varsinkin Tinjan roolitus on nappiin osuva, sillä Vihro on kuin ilmetty pikkuvanha 9-vuotias eleineen ja ilmeineen.

Tinjan tarina kertoo karulla tavalla, kuinka lapsiin käyttämämme aika sen kun vähenee. Tyttö kokee olevansa heittopussi, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Jossain tutkimuksessa kerrottiin, että vanhemmat puhuvat lapselle keskimäärin viisi minuuttia päivässä.

Yhtään sen paremmin ei käy Jokke-pässille. Eläin määkyy tuskissaan lampolassa ilman, että kukaan huomaa sen kärsimystä. Pässin kohtalo kuvastaa maamme eläintenhoitoa ja uuden eläinsuojelulain merkitystä.

Pässi-näytelmä tarjoaa siis vähän kaikkea kaikille. Siinä on paljon ajankohtaisuutta, rutkasti huumoria ja hieman surumieltäkin.


Tampereen Työväen Teatteri
Hämeenpuisto 28–32
33201 Tampere



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :