Unohdettu tyttö, tuskainen pässi ja salattu pakolainen – Auvo Vihron kolmoisrooli osuu nappiin
Pässi (Auvo Vihro) pitää meteliä lampolassa. Sille tuodaan kippokaupalla puuroa, mutta kukaan ei selvitä melun syytä. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
On pässi, jonka sairautta ei huomata ajoissa. On tyttö, jota
pompotellaan kahden kodin välillä. On paperiton pakolainen, jolle
ei ole myönnetty turvapaikkaa.
Kellekään
heistä ei käy hyvin Tampereen Työväen Teatterin Pässi-näytelmässä. Sirkku Peltolan
käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä
ottaa vahvasti kantaa eläinsuojeluun, lasten hoitoon ja
pakolaispolitiikkaan.
Näytelmästä
voi löytää kannanottoja myös moniin muihin ajankohtaisiin
aiheisiin, kuten ammattikoulutuksen alamäkeen, maaseudun
autioitumiseen ja kännykkäpelien koukuttavuuteen.
Toisaalta
kyse saattaa olla minun
omista tulkinnoistani. Moneen suuntaan levittyvä näytelmä vain
tarjoaa ajatuksille kaikupohjaa.
Esimerkiksi
suomalaisen naisen ja irakilaisen pakolaisen pikasuhde kertoo siitä,
miten vaikeaa maaseudulla on löytää parisuhdetta ja saada
rakkautta.
Peltimiehet toimivat haltiakummeina
Anita (Miia Selin) odottaa vauvaa irakilaiselle Damirille. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Näytelmä
alkaa, kun peltimiehet
Hebu
ja Leksa
ajavat ojaan renkaan irrottua. He ovat sillä hetkellä jossain
syrjäkylässä.
Miehet lähtevät etsimään taloa, josta löytyisi tunkki tai edes
puhelin lainaksi.
Leksa
löytää lähimmän talon, jossa asuu viimeisillään raskaana oleva
Anita, hänen tätinsä Hellä, Jokke-pässi ja lampolassa piilossa
Damir-pakolainen. Talon katto vuotaa ja peltimiehet sopivat
korjaavansa sen.
Sähköt
kuitenkin katkeavat ja Anitan synnytys käynnistyy. Leksa joutuu
avustajaksi synnytykseen ja pieni poikavauva syntyykin peltimiesten
toimiessa haltiakummeina.
Näyttelijä
Aimo Räsänen
loistaa supliikkimies Leksana, jonka eläinten ”tuntemus”
naurattaa. Varsinaisia hohotuksia saavat aikaan hänen juttunsa
haukottelevista muurahaisista ja kutiavista rotista.
Lyhyt
tunkin haku venyy ja paisuu. Hebulla olisi jo kiire kotiin, sillä
nyt olisi hänen tyttärensä vuoro tulla hänen luokseen. Ex-vaimo
ei siedä mitään viivytyksiä ja ongelmia on tiedossa, jos Hebu ei
ole ajoissa kotona.
Hebun
Tinja-tytär odottaakin jo isän oven takana. Isää ei kuitenkaan
kuulu ja
äidin ajan vie uusioperheen arki. Kenelläkään ei ole aikaa
opettaa Tinjaa uimaan, joten hän opettelee itse.
Hän
hyppää veteen, sillä niinhän kissatkin opetetaan uimaan. Osa
kissoista uppoaa pinnan alle, mutta osa nousee pintaan.
Kukaan ei huomaa pässin tuskaa
Maaseudulla elämä ei ole helppoa. Peltimiehet Leksa ja Hebu yrittävät raapia toimeentulonsa milloin mistäkin. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Näytelmässä
loistaa Auvo Vihro,
jonka kolmoisroolit Tinja-tyttönä, Jokke-pässinä ja
Damir-pakolaisena ovat huikeita. Varsinkin Tinjan roolitus on nappiin
osuva, sillä Vihro on kuin ilmetty pikkuvanha 9-vuotias eleineen ja
ilmeineen.
Tinjan
tarina kertoo karulla tavalla, kuinka lapsiin käyttämämme aika sen
kun vähenee. Tyttö kokee olevansa heittopussi, josta kukaan ei ole
kiinnostunut. Jossain tutkimuksessa kerrottiin, että vanhemmat
puhuvat lapselle keskimäärin viisi minuuttia päivässä.
Yhtään
sen paremmin ei käy Jokke-pässille. Eläin määkyy tuskissaan
lampolassa ilman, että kukaan huomaa sen kärsimystä. Pässin
kohtalo kuvastaa maamme eläintenhoitoa ja uuden eläinsuojelulain
merkitystä.
Pässi-näytelmä tarjoaa siis vähän kaikkea kaikille. Siinä on paljon ajankohtaisuutta, rutkasti huumoria ja hieman surumieltäkin.
Tampereen
Työväen Teatteri
Hämeenpuisto
28–32
33201
Tampere
Lisätietoja:
www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/passi
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :