.png)
Turun Kaupunginteatterin näytelmä ei mene ihan nappiin – ja se vasta yleisöä naurattaakin
 |
Oho! Joku tappoi kartanon isännän Charlesin (Severi Saarinen). Kartanossa on murhan aikaan paljon väkeä, sillä isäntä juhli kihlautumista Florencen kanssa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Ohjaaja
Mika Eirtovaara toteutti
hurjan hauskan komedian ensin Tampereen Teatteriin syksyllä 2016.
Nyt on vuorossa Näytelmä
joka menee pieleen
toinen kausi ja samalla näytelmä on siirtynyt Turkuun.
Näytelmä ei ole ihan prikulleen samanlainen kuin Tampereella.
Vaikka lavasteissa on paljon samaa, silti näytelmä tuntuu
erilaiselta, ihan uudelta versiolta.
Sen
vaikutelman saavat aikaan näyttelijät. Näytelmä suorastaan herää
henkiin näytelmän ohjaajaa esittävän Riston (Teemu
Aromaa)
selostaessa lavalla näytelmän syntyvaihetta. Puhumattakaaan Annen
(Riitta Salminen)
ja Florencen (Ella
Lahdenmäki)
kissatappelusta.
Näytelmään
on saatu uutta ilmettä käyttämällä hyödyksi kunkin näyttelijän
erikoislahjoja. Iikka
Forss
ja moni muu näyttelijä on lahjakas akrobatiikassa ja Teemu Aromaa
osaa puhua sukkelasti ja humoristisesti. Näin näytelmään on saatu
Tampereeseen verrattuna uutta henkeä.
Tärkeintä on ajoitus
 |
Äänimies (Stefan Karlsson) ei löydä Duran Duranin levyä. Myös koira on hukassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Juonihan
on vanha tuttu. Amatööriteatteri esittää näytelmän Murha
Havershamin kartanossa.
Todellisuudessa kaikki näyttelijät ovat ammattilaisia, mutta he
esittävät amatöörinäyttelijöitä.
Näytelmä ei suju ihan nappiin, sillä lavalla tapahtuu kaikkea
mahdollista. Tähän perustuu näytelmän huumori: miten pieleen
näytelmä voikaan mennä.
Katsojille tämä antaa suurta hupia ja voin vakuuttaa, että
näytelmässä jokainen katsoja saa taatusti nauraa. Niin hersyttävän
hupaisa se on alusta loppuun asti.
Ei voi kuin ihailla näyttelijöiden saumatonta yhteistyötä, sillä
tämän näytelmän nappiin menemisessä tärkeintä on oikea
ajoitus. Oikeiden ihmisten täytyy olla oikeaan aikaan oikeassa
paikassa.
Näytelmän juonesta ei kannata liikaa paljastaa, ettei
yllätyksellisyys häviä. Näytelmän huumorissa tärkeää on se,
ettei katsoja tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sen verran voin paljastaa juonta, että Havershamin kartanossa
pidetään vuonna 1922 kartanon isännän Charlesin ja Florencen
kihlajaisia, kun Charles yllättäen löytyy kartanon sohvalta
kuolleena. Mitä on tapahtunut? Kuka on murhaaja?
Sanallinen verbaaliakrobatiikka loistaa
 |
Takan reunus ei tahdo pysyä paikallaan. Siksi yksi näyttelijöistä joutuu pitämään reunuksen koristeita käsissään, päässään ja suussaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Näytelmä joka menee pieleen
on yksi hauskimmista näytelmistä, jonka olen nähnyt. Siinä
todella saa nauraa!
Ihailen Turun Kaupunginteatterin versiossa näyttelijöiden
ketteryyttä ja suorastaan akrobaattisia kykyjä, sillä niin
monenlaisiin liikuntasuorituksiin he näytelmässä joutuvat. On
kiipeämistä ylös, pudottautumista alas, on konttaamista,
aikamoista mäiskettä ja käden päältä kävelyä (Auts! Eikö se
satu?).
Myös sanallinen verbaaliakrobatiikka loistaa näytelmässä.
Viskikohtaus esitetään kolmeen vai neljään kertaan aina vain
nopeammassa vauhdissa, kun hovimestari jälleen unohtaa oikeat
vuorosanansa.
Ihanan hassua on myös naisten ”kissatappelu” Florencen roolista.
Näyttämömestari Anne haluaisi anastaa Sannan esittämän roolin.
Tuloksena on tarjoiluvadilla mäiskimistä, kun Florencen peruukista
taistellaan.
Tässä on pimeän syksyn humoristinen valopilkku. Marraskuussa
saamme nauraa!
Turun
Kaupunginteatteri
Itäinen
Rantakatu 14
20800
Turku
Lisätietoja:
teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :