Kaikkein kipeimmät asiat naurattavat Tampereen tragikomediassa – Elämä vyöryy rytinällä, kun vanhemmat päättävät tehdä itsemurhan
Pieni Väinö-Kai on kuin sirkuseläin. Hänen tekemisiä ihmetellään suureen ääneen, kun hän apinan raivolla hakkaa tablettiaan. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Näyttelijä Hanna Seppä
kuuli erikoisen tarinan iäkkäästä pariskunnasta, joka päätyi
tekemään avustetun itsemurhan Belgiassa. Mies ja nainen olivat
terveitä, mutta heitä pelotti vanheneminen ja sen mukanaan tuomat
sairaudet.
Tapahtuma oli varsin absurdi, joten Seppä päätti tarttua siihen
yhdessä ohjaaja Antti Mikkolan kanssa. Näin syntyi Tampereen
Työväen Teatterin näytelmä Avustettu itserakkaus.
Itsemurhasta syntyy yllättävän
kepeä komedia tai oikeammin tragikomedia. Siinä saa luvan kanssa
nauraa roolihahmojen peloille ja toiveille. Esimerkiksi pariskunnan miestä pelottaa tehdä itsemurha, mutta
vielä enemmän häntä hirvittää yksin jääminen.
Näytelmä on kertomus ihmisten
pohjattomasta itsekeskeisyydestä, narsistisuudesta, jota meissä
kaikissa on. Joku tahtoo vauvan, mutta ei kestä synnytystä. Toinen
tahtoo parisuhteen, mutta ei vastoinkäymisiä.
Katsojan on helppo tunnistaa
roolihahmojen piirteitä itsestään ja muista ihmisistä.
Yksilökeskeinen kulttuurimme kannustaa tietynlaiseen narsismiin,
joka voi johtaa melkoisiin ylilyönteihin, kuten Mikkolan ja Sepän
näytelmä osoittaa.
Koomikko ja parturi-kampaaja
Selja saa katsojan pohtimaan, minkälaisia itsekkäitä motiiveja lahjan antajalla voi olla. Hän itse täyttää jotakin tyhjää aukkoa sisällään lahjoja antamalla. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Näytelmässä
pääosassa ei itse asiassa ole itsemurhaa suunnitteleva pariskunta,
vaan heidän poikansa Jari (Tommi
Raitolehto).
Hän on stand up -koomikko ja itsekeskeinen ääliö. Mikkola ja
Seppä ovat kirjoittaneet hänestä aikuisen vauvan, joka hamuaa
rakkautta, mutta ei osaa antaa sitä muille.
Jari
kohtaa pieleen menneen keikkansa jälkeen parturissa Seljan (Emmi
Kaislakari),
joka harjoittelee parturi-kampaajaksi. Sen jälkeen kaikki menee
lähes tulkoon kuin klassisissa rakkaustarinoissa. Ei tarvita kuin
saksien osuma korvalehteen ja lyhyt käynti ensiavussa, niin rakkaus
leiskuaa.
Katsoja
jää tosin pohtimaan, toteuttiko rakastuminen vain heidän molempien
narsistisia tarpeitaan. Selja tunnisti, että parturin penkkiin
istahti tunnettu lavapersoona. Samalla hän keksi, että siinä olisi
isä hänen tuleville lapsilleen.
Jari
taas näki kauniin nuoren tytön, eikä miehen tarvinnut nähdä
muuta, sillä testosteronit pitivät huolen lopusta.
Joka
tapauksessa Jarista ja Seljasta tulee pari, vaikka kumpikaan heistä
ei tunnu kuuntelevan toistaan. Heille tärkeintä on omat visionsa,
joskin he luulevat, että ne ovat heidän yhteisiä tavoitteitaan.
Vieraille tuputettava kahvia ja suklaata
Jarin vanhemmat päättävät kertoa kahvikupposella itsemurhastaan. Poikaa ja miniää järkyttää koko ajatus. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri. |
Ankea
elämä vyöryy rytinällä Jarille, joka on luullut selviävänsä
elämästä luovimalla sieltä, mistä aita on matalin. Sattuma tuo
hänen elämäänsä vaimon ja aviottoman lapsen. Se vetää
humoristisen stand up -koomikon vakavaksi.
Kaikkein
mainioimpia ovat kuitenkin Jarin vanhemmat. Inkku (Teija
Auvinen)
ja Pöpi (Auvo
Vihro)
ovat mainio pari, jonka maneerit ovat tuttuja mummoloista. Vieraille
on suorastaan tuputettava vieraanvaraisuuden vuoksi suklaata ja kahvia.
Auvisen esittämä
mainio Inkku-rouva poikkeaa kuitenkin rohkeasti käytösnormeista.
Hän on kurkkuaan myöten täynnä sitä, että hänen on pitänyt
huolehtia muista, mutta kerjätä rakkautta itselleen.
Kaikki hänen päänsä
sisälle patoutunut viha pursuaa holtittomasti. Samalla menevät
sukupuoliroolit sekaisin, kun rouvasta tulee perheen pää. Inkku
haluaa päättää edes yhdestä asiasta itse ja se asia on kuolema.
Siksi hän on varannut hyvissä ajoin lennot Belgiaan ja sieltä
bussikyydin Sveitsiin.
Kaiken ankeuden
keskellä elää kuitenkin tulevaisuuden toivo, pieni Väinö-Kai
(Jooa Lehtonen / Väinö Muje).
Vanhempiensa hylkäämä lapsi on kasvanut ruutuun kiinni. Poika on
syntynyt yhden illan suhteesta vahinkona eli hän on eräänlainen
äärimmilleen viedyn narsismin hedelmä.
Loppujen
lopuksi Avustettu
itserakkaus
kertoo kipeän tarinan, jossa monessa kohtaa haluaisi itkeä tai
ainakin huutaa omaa tuskaansa ääneen. Sen sijaan kaikki paha olo
purkautuu hervottomana nauruna. Näytelmän loppukohtauksessa
tiivistetäänkin osuvasti, että kaikkein kipeimmät asiat
naurattavat myös eniten.
Tampereen Työväen
Teatteri
Hämeenpuisto 28–32
33201 Tampere
Lisätietoja:
ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/avustettu-itserakkaus
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :