Pasin tarina puhuttelee suomalaista teatteriyleisöä – Lahdessa nähdään jo kolmas sovitus
Laktoosilerssi tarjoaa Savonlinnan nuorille vähän vettä vahvempaa juotavaa. Hänellä on myös kokoelma pornoelokuvia. Kuva: Aki Loponen. |
Kotimainen
Pasi was here -näytelmä on saavuttanut
poikkeuksellisen suosion. Kolmen vuoden aikana sitä on esitetty
kolmessa eri kaupungissa. Tänä keväänä näytelmä nähdään Lahden
Kaupunginteatterissa.
Näytelmä
kertoo siitä, miten kaikki ei aina ole todellisuudessa aivan sitä,
miltä se ulkopuolisen kuvitelmissa saattaa näyttää. Päähenkilö Hemmo (Teemu Palosaari) kadehti lapsena sitä, että
hänen parhaalla kaverillaan Pasilla (Jarkko Miettinen) oli
tavallinen ydinperhe. Pasin isä oli putkimies ja äiti keittäjä.
Hemmolla
itsellään oli vain korkeakoulutettu äiti, joka ravasi jos
jonkinlaisissa epämääräisissä yliopiston konferensseissa, joista
lapsi ei ymmärtänyt yhtikäs mitään. Hemmo ei kuitenkaan tiennyt
Pasin isän juoppoudesta eikä tämän kurittamiskeinoista.
Tarina
alkaa siitä, kun aikuiseksi varttunut Hemmo yrittää keksiä, mitä
kirjoittaisi kuolleen lapsuudenystävänsä Pasin muistoadressiin.
Aikuisiällään Pasi oli masentunut savonlinnalainen lvi-asentaja,
jonka viimeiset elinvuodet eivät kaiketi olleet menneet parhaalla
mahdollisella tavalla.
Hemmo
päätyy matkustamaan naisystävänsä Turnajaiskepin (Liisa
Vuori) kanssa Savonlinnaan nostalgisoimaan lapsuudesta tuttuja
seutuja ja samalla muistelemaan yhteisiä lapsuudenhetkiään Pasin
kanssa.
Matkan
aikana mukavia muistoja nousee mieleen, mutta ikävä kyllä mieleen
palautuu samalla myös hieman noloja ja paikoin ikäviäkin muistoja,
joita ei tekisi mieli muistella. Näytelmän aikana selviää myös
syy siihen, miksi Pasin elämä päättyi liian aikaisin.
Yleisö on tikahtua nauruun
Yleisöä naurattaa se, että tarhatäti Sinikka Pillukka-Pallukka-Pollukkaa esittää miespuolinen näyttelijä Tapani Kalliomäki. Kuva: Aki Loponen. |
Näytelmän
parasta antia ovat ehdottomasti persoonalliset näyttelijät. Useissa
rooleissa loistanut Tapani Kalliomäki esittää työhönsä
kyllästynyttä tarhatätiä Sinikka Pillukka-Pallukka-Pollukaa niin
uskottavasti, että yleisö on tikahtua nauruun.
Myös
Pasin näyttelijä Jarkko Miettinen hoitaa roolinsa erinomaisesti.
Savolainen murre tulee häneltä niin luonnostaan ja hänellä on
rempseä, hieman hullunrohkea ote kaikkeen vastaantulevaan.
Pidän erityisesti näytelmän
rekvisiitasta ja lavastuksesta, joka taipuu omaperäisesti moneen
tilanteeseen. Esimerkiksi laatikoston sisältävä seinämä soveltuu
junan istuimista säilytyslokeroiksi ja olohuoneen lattiaksi.
Osa
rekvisiitasta on kuin suoraan museon näyttelystä, esimerkiksi
kuvien katseluun tarkoitettu View-Master-laite. Onkin hyvin
opettavaista nähdä, millaisia juttuja 1980- ja 90-luvun nuoret ovat
tehneet.
Lavastusta
täydentää hienosti valkokangas, johon videotykillä saadaan
heijastettua kuhunkin kohtaukseen sopivaa staattista ja paikoin
hienon interaktiivista kuvaa. Erityisesti näkymät junan ikkunasta
ovat paikoin hauskaa katseltavaa.
Aikamatka menneeseen ja takaisin
Näytelmässä hyödynnetään oivaltavasti myös varjokuvia. Pornotähti Sarah Young esiintyy taustakankaalla figuurina. Kuva: Aki Loponen. |
Pasi
was here -näytelmä sijoittuu
osittain 1980-luvun lähiömiljööseen ja osittain nykypäivään.
Itse olen syntynyt vasta 1990-luvulla, joten siksi en ehkä
ymmärtänyt kaikkia historiallisia viittauksia Pasin ja Hemmon nuoruuden
televisiosarjoista ja postimyyntikuvastoista.
Hemmo
palaa muistoissaan aikakoneella takaisin menneisiin tapahtumiin.
Siirtymät historian ja nykypäivän välillä eivät ole täysin
selkeitä. Näyttelijöiden roolivaatteiden vaihtuminen
nuorekkaampiin ja matkakumppani Turnajaiskepin katoaminen viereltä
olivat kai ilmeisimpiä merkkejä muistoihin palaamisesta.
Olihan
se toki maagista, kun kuollut Pasi ilmestyy välillä lavalle tai
edes kurkistamaan verhoista, mutta silti olisin kaivannut selvempiä
merkkejä siitä, mikä on nykyaikaa ja mikä muistelua.
Näytelmässä
teki vaikutuksen se, miten samanlaista nuoruus on ollut aiemmin
verrattuna oman sukupolveni nuoruuteen. Aikuiseksi kasvamiseen liittyvää
angstia, rajojen rikkomista ja kiroilua on aina ollut ja tulee
olemaankin.
Lahden
Kaupunginteatteri
Kirkkokatu
14
15140
Lahti
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Jäbä.
Hän on parikymppinen opiskelija, joka pitää hyvän musiikin
kuuntelusta ja urheilusta.
0 kommenttia :