Kolme näyttelijää riittää täyttämään Suuren näyttämön – Seela Sella vastaa kokemukseltaan jo kymmentä näyttelijää
82-vuotiaalla teräsmummolla riittää vielä virtaa. Seela Sella esiintyy tällä hetkellä sekä Helsingissä että Tampereella. Kuva: Johnny Korkman. |
Kolme näyttelijää
ja Kansallisteatterin Suuri näyttämö. Ensimmäinen ajatus on
luonnollisesti se, ettei kolme näyttelijää voi täyttää
massiivista lavaa, kun jossain toisessa näytelmässä siihen
tarvitaan toistakymmentä esiintyjää.
Täytyy kuitenkin
ottaa huomioon, ettei kyseessä ole aivan ketkä tahansa näyttelijät.
Seela Sella vastaa
kokemukseltaan ja
karismaltaan jo yksin
kymmentä näyttelijää, eikä Puntti Valtonenkaan
jää huonommaksi. Puhumattakaan
pitkän linjan muusikko-näyttelijä Eero ”Safka”
Pekkosesta, joka on ollut
kosketinsoittajana muun muassa Juice Leskisen, Ismo Alangon ja Eppu
Normaalin yhtyeissä.
He
kolme täyttävät yllättävän hyvin koko Suuren näyttämön
kotimaisessa uutuusnäytelmässä Yhtä
matkaa.
Näytelmän perusasetelma on varsin simppeli: vanha rouva ja
keski-ikäinen herra päätyvät samaan junavaunuun. Rouva on
matkalla häihin ja herra hautajaisiin.
On elämä kuin juna vaan
"Safka" Pekkonen muuntautuu näytelmässä katusoittajaksi ja konduktööriksi. Kuva: Johnny Korkman. |
Kaksikko alkaa rupatella niitä näitä, vaikka herra onkin hieman
vastahakoinen. Hänen pitäisi saada työasiat hoidettua. Juttu
kuitenkin lähtee liitelemään maan ja taivaan välille. Häät ja
hautajaiset virittävät keskustelun rakkauteen ja kuolemaan.
Siinä
olisi jo ainekset kelpo näytelmään. Käsikirjoittaja Leena
Tamminen
ei ole tyytynyt pysymään tällä ilmiselvimmällä tasolla. Juna ja
matkan teko laajenee metaforaksi hieman samaan tapaan kuin Kari
Tapion kappaleessa Juna
kulkee.
Näytelmän
juna on kuin elämä. Se kulkee suurimman osan matkasta tasaisesti
vailla yllätyksiä. Joskus saattaa tulla vastaan pimeä tunneli,
jossa pelot saavat vallan.
Tamminen
on ladannut näytelmään monia nyky-yhteiskunnan pelkoja, jotka
nostattavat selässä kylmiä väreitä. On infektioita,
maahanmuuttoa, syrjäytymistä ja ilmastonmuutosta.
Pelkojen
kohteista tulee abstrakteja, kun niitä ei lausuta ääneen. Ne vain
kummittelevat junan ulkopuolella, kunnes ne vyöryvät sisälle
junaan.
Näytelmä
on oikeasti karmiva. Taustalakanoiden projisoinnit vain kiihdyttävät
omaa mielikuvitusta. Ovatko punaiset läiskät verta vai tulta?
Rupattelua kuuntelisi kolmannenkin tunnin
Seela Sellan esittämä eläkkeellä oleva siivoja ja Puntti Valtosen näyttelijä ovat kuin eri maailmoista. Toinen on tehnyt fyysistä työtä, kun taas toinen saa rahaa ihmisten naurattamisesta. Kuva: Johnny Korkman. |
Täytyy
erityisesti kehua näytelmän musiikkia ja äänimaailmaa. Musiikki
perustuu tasaiseen rytmiin kuin junan kolkkeeseen, ja samaa sävelmää
muuntelemalla saadaan aikaan kaikki näytelmän kappaleet.
Suurimman
osan kappaleista esittää ”Safka” Pekkonen varmasti ja
ammattitaitoisesti. On helppo nähdä, että hän on ollut
lukemattomia kertoja lavalla. Hänen lauluäänensä on
persoonallinen ja helposti mieleen jäävä.
Myös Puntti
Valtonen ja yllättävää kyllä Sella Sellakin laulavat. On kunnia
nähdä 82-vuotias teräsmummo Sella lavalla. Hänen ikäänsä on
kuitenkin vaikea uskoa, kun katsoo reteästi kirosanoja laukovaa
roolihahmoa.
Sellan esittämä
roolihahmo on varsin suorasukainen. Hän puhuu asioista niiden
oikeilla nimillä toisin kuin Valtosen esittämä hahmo, joka yrittää
piiloutua porvarillisen ulkokuorensa taakse.
Kaksikko muodostaa
herkullisen vastinparin. Rouva on joutunut laskemaan, riittävätkö
hänen rahansa junalippuun. Herralle lipun hinta on ollut pikkuraha.
Valtosen ja Sellan
dialogia voisi kuunnella vaikka vielä kolmannen tunninkin verran.
Sen sisältö pulppuaa osuvia oivalluksia tavallisesta elämästä.
Se naurattaa ja parhaimmillaan saa katsojankin ajattelemaan.
Suomen
Kansallisteatteri
Suuri näyttämö
Vilhonkatu 11
00100 Helsinki
Lisätietoja:
kansallisteatteri.fi/esitys/yhta-matkaa
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :