.png)
Riihimäki omisti kokonaisen näytelmän klassikkokirjailijalle – Edgar Allan Poen runot ja novellit vievät pois arjesta
 |
Edgar Allan Poen novellit ja runot ovat yllättävän hyvin kestäneet aikaa. Liki kahden vuosisadan jälkeen ne istuvat hyvin tähän päivään. Kuva: Aki Loponen. |
Olen lukenut
yhdysvaltalaisen kirjailijan Edgar Allan Poen monet klassikkonovellit
ja -runot. Samoin olen
kolunnut Arsène Lupinin ja Baskervillen koiran seikkailut, joihin on
lainattu aineksia Poen tarinoista.
Siksi Riihimäen
Teatterin kevään uutuusnäytelmä POE! – Edgar Allan and the
Psychobilly Ravens kiinnostaa
kovasti. Se koostuu musiikista, laulusta ja tanssista, joiden keinoin
käsitellään Poen tuotantoa sekä suomen että englannin kielellä.
Kuulemme
ja näemme kaikkiaan yhdeksän Poen tarinaa kauniisti toteutettuna.
Mieleen jää Usherin talon tuho ja elävänä haudattu sisko sekä
Nevermore-korppi. Korppi
lienee Poen kaikkein tunnetuin runo ja kauhukirjallisuudessa oiva
symboli.
Poen
klassikkotarinat ovat eläneet yli 150 vuoden ajan. Niiden suosiota
selittää se, että niissä on yhtä aikaa niin rosoista kauneutta
kuin kauheutta.
Elinvoima siirtyy tauluun
 |
Taiteilijat tallentavat Noomi Forslundin muotokuvaa kankaalle. Kuva: Aki Loponen. |
Edgar
Allan Poe on
kauhu- ja rikoskirjallisuuden klassikko. Hänen oma elämänsä oli
lyhyt ja surullinen. Ensin hänet hylkäsi isä ja sitten kuoli äiti.
Myös hänen vaimonsa menehtyi nuorena, vain 24-vuotiaana.
Poen
sanotaan ottaneen vaikutteita vaimonsa kuolemasta etenkin runoonsa
Korppi,
joka kuvastaa kirjailijan tuskaa. Runon päähenkilöhän on
menettänyt juuri rakkaansa, kuten Poekin.
Näyttelijät
kunnioittavat Poen tuotantoa lukemalla ja laulamalla osittain sen
alkuperäiskielellä englanniksi. Valinta
on siis luonteva, mutta runsas
englannin käyttö vaikeuttaa hieman näytelmän ymmärtämistä,
vaikka lyhennelmiä teksteistä projisoidaankin suomeksi.
Yksi
kiehtova tarina kertoo tarinan Ovaalista muotokuvasta (tarinaa on
kutsuttu myös Soikeaksi muotokuvaksi). Tarinassa taiteilijat
maalaavat kuvaa naisesta. Samalla hänen elinvoimansa siirtyy
vähitellen tauluun. Lopputulos on luonnollisesti karmea.
Tarinat heräävät henkiin projisoinneilla
 |
Teatterin lavalla nähdään neljä näyttelijää ja pianisti Ismo Laakso. Kuva: Aki Loponen. |
Esiintyjistä jää erityisesti
mieleen näyttelijä
Juha Ekola,
joka
onnistuu lauluissaan erinomaisesti. Hän välillä revittelee
räävittömällä tyylillä ja välillä hempeämmin.
Noomi
Forslund tanssii hienosti ja Sarlotta Raistolla on kaunis lauluääni.
Näytelmän
lavastus on yksinkertainen, mutta toimiva. Lavalla on vajarakennus,
jonka seiniä vuoroin lasketaan ja nostetaan ylös. Sen katolla
kiivetään ja ympäri pyöritään. Puisen vajan seiniin
projisoidaan tarinoihin liittyviä kuvia, kuten korppi lentelemässä.
Poen
tarinat ovat merkillisiä, outoja ja karmiviakin. Esityksen jälkeen
olo on kuin olisi jollain toisella planeetalla käynyt, kuusta
pudonnut. Poen runot ja novellit vievät katsojan hetkeksi jonnekin
aivan muualle. Taitavaa työtä kaiken kaikkiaan.
Riihimäen Teatteri
Hämeenaukio 1
11100 Riihimäki
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
Korjaus 4.3.2019 klo 18: Näytelmässä ei laula Noomi Forslund, vaan Sarlotta Raisto.
0 kommenttia :