Yleisö katseiden ristitulessa – Miltä tuntuu, kun näyttelijä tuijottaa?
Lilla Teaternin ja Teatterikorkeakoulun yhteisessä näytelmässä näyttelijät kääntävät katseensa yleisöön. Kuva: Patrik Pesonius. |
Tulen Lilla
Teaternin saliin ensimmäisten katsojien joukossa. Sali on muuten
tyhjä, mutta näyttelijät ovat jo lavalla. Kolme heistä on selin
yleisöön, mutta kolmella on katse yleisöön. Siinä katseiden
ristitulessa on hämmentävää mennä istumaan omalle paikalleen.
Ruotsinkielinen En
blick är en blick är en blick
-näytelmä kertoo nimensä mukaisesti katseesta. Näyttelijät ovat
työssään katseiden kohteena. Heitä tuijottaa yleisöstä sadat
silmäparit, jotka huomaavat pienimmätkin virheet.
Tässä
näytelmässä katse siirtyykin yleisöön. Miltä tuntuu istua
yleisössä, kun näyttelijä katsoo sinua suoraan silmiin? Siitä
syntyy hämmentävä tunne, kun roolit kääntyvät ylösalaisin.
Eihän näyttelijän ole tarkoitus katsoa yleisöä!
Huomaan,
että omat silmäni lähtevät harhailemaan. Tuijotan mieluummin
seinää tai kattoa kuin näyttelijöitä. Käsiohjelmakin kiinnostaa
kummasti enemmän kuin esiintyjien tarkkailu.
Opiskelijoiden käsikirjoittama ja näyttelemä
Näytelmässä puhutaan sekaisin kolmea kieltä. Samassa virkkeessä voi olla suomea ja ruotsia. Kuva: Patrik Pesonius. |
Lilla
Teaternin näytelmä on tuotettu yhteistyönä Teatterikorkeakoulun
ruotsinkielisten opiskelijoiden kanssa. He ovat käsikirjoittaneet
näytelmän ja esiintyvät itse sen päärooleissa.
Siksi
näytelmä onkin hyvin erilainen kuin mihin teatterikatsojat ovat
tottuneet. Kokeilevaan otteeseen kuuluu se, että vain osa
näytelmästä on ennakkoon käsikirjoitettua. Osan he improvisoivat
lavalla.
Opiskelijat
pääsevät osoittamaan myös kielitaitoaan, sillä reilun tunnin
kestävän esityksen aikana puhutaan kolmea kieltä. Suurin osa
esityksestä on ruotsiksi, mutta sen lisäksi näyttelijät puhuvat
sujuvasti suomea ja englantia.
Näytelmä
koostuu yksittäisistä kohtauksista, joita yhdistää tavalla tai
toisella katse. Opiskelijat ovat saaneet valita kukin oman hahmonsa,
jonka nahkoihin he hyppäävät. Lavalla nähdäänkin Tylypahkan
rehtori (Mathilda Kruse), Jeesus (Emilia Jansson)
ja kokoelma muita julkimoita teekutsuilla.
Naisten rinnat ylle ja rokkaamaan
Näyttelijäopiskelija Herman Nybyllä on asennetta. Hän rokkaa tekotissiensä kanssa. Kuva: Patrik Pesonius. |
Hahmojen
matkassa seilataan tunnelmasta toiseen. Yhdessä parhaimmista
kohtauksista näyttelijäopiskelija
Emilie Zilliacus
lukee kertomusta prinsessa Dianan häistä.
Hän
on kehottanut yleisöä sulkemaan silmänsä. Salissa on aivan
pimeää, joten katsoja ei voi muuta kuin kuunnella rauhallisesti
etenevää tarinaa ja kuvitella omassa päässään kauniin
morsiamen ja lontoolaisen kirkon.
Toinen
yhtä mainio kohtaus on se, kun Herman
Nyby
vetää päälleen naisten rinnat ja alkaa rokkaamaan. On joka kerta
yhtä huvittavaa, kun mies pukeutuu naiseksi. Nybyllä on myös
asenne kohdallaan ja positiivinen henki tarttuu itseenikin.
Kaiken
kaikkiaan koko näytelmästä välittyy näyttelijäopiskelijoiden
into. He ovat täysillä tekemässä kaikkea, vaikka yleisölle ei
täysin selvenekään se, miksi Jeesuksen pitää ylösnousta
lattialuukusta. Kohtaus on joka tapauksessa mainio!
Opiskelijoilla
riittää kuitenkin vielä työtä ennen kuin he valmistuvat
viisivuotisesta tutkinnostaan. Näytelmän alussa tulee hämmentävä
hiljaisuus, opiskelijat seisovat lavalla ja selvästi odottavat
jotakin. Oletan, että siinä kohdassa yleisön kuuluisi taputtaa.
Pieni vinkki olisi kuitenkin paikallaan, sillä yleisöstä ei
kuulu pihahdustakaan.
Joka
tapauksessa muutaman vuoden päästä Mathilda Krusesta, Emilia
Janssonista, Oksana
Lommista,
Herman Nybystä, Antti
Saarikalliosta
ja Emilie Zilliacuksesta on kasvanut täysiverisiä näyttelijöitä,
joita toivottavasti nähdään jälleen Lilla Teaternin lavalla.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/en-blick-ar-en-blick-ar-en-blick
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :