Turun komisario Palmu on raikkaasti omanlaisensa – Taneli Mäkelä ei kopioi näyttelijälegenda Joel Rinnettä
Taneli Mäkelä ei ole Joel Rinne ja hyvä niin. Mäkelä luo omanlaisensa tulkinnan komisario Palmusta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Mika Waltarin
kirjoittamat Komisario Palmu -dekkarit ja varsinkin niihin
pohjautuvat Matti Kassilan ohjaamat elokuvat tuntee varmasti jokainen
suomalainen.
Joel Rinne
apulaisineen teki Palmun roolista unohtumattoman: komisario kuvattiin
äreäksi, mutta myös huumorintajuiseksi. Rinne teki Palmusta niin
ikonisen hahmon, että mallin murtaminen on vaikeaa.
Jokainen
Palmu-elokuvat nähnyt vertaa aina uusia tulkintoja Rinteen
näyttelijäntyöhön. Senpä vuoksi komisarion rooli on vaativa:
pyrkiäkö kopioimaan Rinnettä vai tehdäkö uusi, omanlaisensa
tulkinta.
Olen nähnyt kolme
eri Palmua lähiaikoina teatterilavalla ja jokainen heistä on ollut
omanlaisensa, kaikki varsin erilaisia. Tuoreimman tulkinnan tarjoilee
Turun Kaupunginteatterin näytelmä,
jossa Palmua esittää Taneli
Mäkelä.
Mäkelä
on mielestäni eniten omanlaisensa Palmu, sillä hän ei pyri
toistamaan Rinteen fraaseja. Toki Mäkelällä on tiettyjä samoja
ilmeitä, eleitä ja sanoja kuin elokuvien Palmulla, mutta tässä
näytelmässä on raikkaasti lähdetty hakemaan komisariolle vähän
uudenlaista tyyliä.
Palmu
voi olla Palmu ilman Joel Rinteen kopioimista! Taneli Mäkelä
onnistuu hyvin roolissaan Palmuna, älykkäänä rikoksia
selvittävänä huumorimiehenä, joka on vähän suomalaisen
jäyhäkin.
Hykerryttävän yllätyksellinen
Bruno Rygseckin talolla on koolla muun muassa vuorineuvoksen tytär Irma Vanne (Minna Hämäläinen) ja käsikirjoituksensa kadottanut kirjailija Laihonen (Thomas Dellinger). Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Komisario
Palmun erehdys
-näytelmän juoni on usealle tuttu. Sekalainen
joukko Bruno Rygseckin sukulaisia ja palvelijoita kokoontuu yhteen
asuntoon, jossa tapahtuu epäselvä kuolema. Sitä saapuu
selvittämään Palmu apureineen.
Kohta
tapahtuu toinen kuolema. Palmu kuulustelee kaikkia paikalla olleita
ja päättelytaidoillaan selvittää rikokset lyöden apurinsa
ällikältä.
Ainoastaan
pieni erehdys jää harmittamaan Palmua, mutta onneksi siitä ei
seuraa kolmatta kuolemantapausta. Murha-asekin on komisariolle
ilmiselvästi helppo juttu.
Niin
tyypillinen Palmu-juoni, niin hykerryttävän mukaansatempaava ja
niin yllätyksellinen lopputulos näytelmässä onkaan. Kuka olisi
osannut arvata oikein tekijän?
Komisario
Palmun tarinoissa on vaan sitä jotakin, joka kiinnostaa
vuosikymmenestä toiseen.
Nostalginen tuulahdus
Sehän on ruumis! Kylpyammeesta löytyy kuollut mies. Kuva: Marita Koivisto. |
Taneli
Mäkelän apurit Kokki (Teemu
Aromaa)
ja Virta (Markus
Ilkka Uolevi)
esittävät roolinsa erinomaisesti kuin Leo Jokela ja Matti Ranin
elokuvissa konsanaan. Kokin laulu Kämpissä kajahtaa niin komeasti,
että se saa ansaitsemansa aplodit.
Myös
Kimmo Rasilan
Batler on miespalvelija parhaimmasta päästä. Ne väliajan
jälkeiset kumarrukset vievät hetken ennen kuin yleisö tajuaa:
taputtakaas jo!
Näytelmän
lavastus on herkullinen: olohuoneesta saadaan nopeasti kylpyhuone
vain takkaa kääntämällä. Niin lavastus kuin puvustus kuvaa
ihanasti 1950-
ja 60-lukuja: on liituraitapukua, henkseleitä ja leveitä housuja.
Naisilla on pitkiä hansikkaita ja ihania hattuja tai hiuskoristeita.
Näitä
ihania yksityiskohtia on mukava katsella samoin kuin kauniita naisten
kenkiä. Kaiken kaikkiaan tämä näytelmä tarjoaa nostalgisen
tuulahduksen menneiltä ajoilta.
Turun
Kaupunginteatteri
Itäinen Rantakatu
14
20800 Turku
Lisätietoja:
teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :