.png)
Pieni merenneito luo taianomaisen tunnelman tehosteilla – Musikaali tarjoaa vaikuttavia projisointeja
 |
Musikaalin päätähtinä nähdään uusia kasvoja: Martti Manninen näyttelee prinssiä ja Sonja Pajunoja merenneitoa. Kuva: Robert Seger. |
Saippuakuplia sataa
yleisön ylle, kun ensi-iltayleisö osoittaa suosiotaan seisten. Ei
voi muuta sanoa kuin, että Helsingin
Kaupunginteatterin tämän syksyn musikaali tarjoaa tehosteita, joita
tällä lavalla ei ole ennen nähty.
Tehosteiden
ilotulitus alkaa jo Pieni merenneito
-musikaalin ensimmäisillä minuuteilla. Alku on kuin Disneyn
elokuvista konsanaan, kun valokaari pyörähtää koko näyttämön
ympäri samaan tapaan kuin animaatioelokuvissa konsanaan. Vain
klassinen Disneyn satulinna puuttuu valokaaren alta.
Musikaaliin
on onnistuttu luomaan taianomainen tunnelma vaikuttavilla
videotehosteilla, joita projisoidaan osittain läpinäkyvään
verkkoon. Näin syntyy lumous vedenalaisesta maailmasta, jossa kalat
ja meduusat kisailevat keskenään aaltojen liplattaessa ympärillä.
Musikaali
onnistuu synnyttämään samanlaisen taian kuin Disneyn
klassikkoelokuvat. Niiden vetovoima perustuu siihen, että ihminen
pystyy heittäytymään täysillä tarinan vietäväksi.
21 pyrstöä ja 110 päähinettä
 |
Voi värien kimallusta! Jää syvyyksiin -kappalessa koko merenalainen maailma näyttäytyy koko komeudessaan. Kuva: Robert Seger. |
Pienestä
merenneidosta
ei puutu väriä ja loistetta. On värikkäitä kaloja, koralleja ja
vedenkansaa. Käsiohjelman mukaan pelkästään merenneitojen
pyrstöjä on valmistettu 21 kappaletta ja erilaisia päähineitä
110 kappaletta kokinhatuista lokkimyssyihin.
Koko
kimaltava komeus tulee parhaiten esiin Sebastian-ravun (Tero
Koponen)
vetämässä klassikkokappalessa Jää
syvyyksiin.
Aiemmissa käännösversioissa sama kappale on tunnettu nimellä
Aalloissa siis.
Tuntuu
hämmentävältä, että klassikkokappalekin on täytynyt laittaa
uuteen uskoon. Se on kuitenkin helppo antaa anteeksi, kun katselee
lumoutuneena kaupunginteatterin näyttelijöiden ja tanssijoiden
villiä tanssia lavalla.
Puhumattakaan
siitä hetkestä, kun Ariel (Sonja
Pajunoja)
ensimmäistä kertaa nousee lavalla uimaan yläilmoihin. Ohuet köydet
nostavat hänet videotykeillä projisoituihin merenaaltoihin.
On
uskomatonta seurata, kuinka Pajunoja on toisessa hetkessä
pulikoimassa kohti pintaa eli lavan kattoa. Hetkeä myöhemmin hän
onkin monta metriä alempana lavalla. Kyseessä on
teatterin taika, joka saa ensi-iltayleisöltä spontaanit aplodit.
Erityisen
uskomaton on kohtaus, jossa prinssi Erik (Martti
Manninen)
on hukkumassa. Hän leijuu kohti pohjaa ennen kuin Ariel saapuu
paikalle pelastamaan hänet. Kohtaus on teknisesti uskomattoman
hienosti toteutettu.
Rohkea veto kaupunginteatterilta
 |
Skuutti-lokki (Tuukka Leppänen) naurattaa keksimällä uusia vastineita ihmisten sanoille. Positiivisyys on sen mielestä posetiivisyys. Kuva: Robert Seger. |
Päähenkilöpari
Sonja Pajunoja ja Martti Manninen nähdään ensimmäistä kertaa
Helsingin Kaupunginteatterissa näin merkittävissä rooleissa. On
rohkea veto heittää kaksi nuorta näyttelijää suurmusikaalin
päärooleihin.
Ratkaisu
osoittautuu kuitenkin oikeaksi, sillä Pajunoja loistaa merenneito
Arielina. Hän näyttelee, laulaa ja tanssii kuin olisi tehnyt sitä
koko ikänsä. Fyysisesti hänen roolinsa on hyvin rankka, sillä
merenneito heittelee voltteja yläilmoissa samalla kun viehkeästi
pulikoi aallokossa.
Myös
Martti Manninen osoittautuu lahjakkaaksi tanssijaksi ja laulajaksi.
Pajunojaa ja Mannista tullaan erittäin todennäköisesti näkemään
jatkossakin merkittävissä musikaalirooleissa, sillä heidät on
kiinnitetty kaupunginteatteriin.
On
syytä kehua myös liutaa muita musikaalin esiintyjiä. Näyttelijä
Sanna Saarijärvi
on todella tyrmäävä Ursula, Mikko
Vihma
pääsee kerrankin laulamaan sooloa ja Tero
Koposen
rapu on mainio.
Listaa
voisi jatkaa loputtomiin, mutta erityismaininnan ansaitsee pieni
Pärsky-kala, jonka roolissa vuorottelee neljä ala-asteikäistä
poikaa. Ensi-illassa roolissa nähdään tomera Alek
Pèrez Lahtinen.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/pieni-merenneito
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :