Notre Damen kellonsoittaja on sanalla sanoen huikea – Superlatiivit loppuvat kesken sitä ylistäessä!

14.9.2019 19.19 , , , 0 kommenttia


Musikaalin päärooleissa loistavat freelanceriksi hypännyt Petrus Kähkönen ja ensimmäisen roolinsa yliopistosta valmistumisen jälkeen tekevä Josefin Silén. Kuva: Heikki Järvinen.

Nyt kyllä nousi Tampereen Teatterin katto ilmaan! Sen verran mahtavalta kuulosti Notre Damen kellosoittaja -musikaalin liki oopperanomaiset laulut. Mitään näin mahtavaa ja kaunista musikaalia ei Suomen maassa ole aikoihin nähty.

Jo musikaalin lavastus oli komea: oli suuria kirkonkelloja, kauniita lasimaalauksia ja monia kiipeiltäviä tasoja. Olo oli kuin oltaisiin Notre Damen katedraalin kellotornissa.

Näytelmä alkaa nukketeatteriesityksellä kahdesta veljeksestä. Toinen suuntautuu kirkkoon ja hänestä tuleekin arkkidiakoni Notre Dameen. Toinen rakastuu mustalaisnaiseen ja lähtee kotoa pois.

Jonkun ajan päästä pappisveli kutsutaan pikkuveljen luo, joka kuoleman kielissä pyytää veljeään ottamaan poikansa hoidettavaksi. Poikavauvalla on selkävamma ja lisäksi hän on papin mielestä ruma. Lisäksi pappi pitää mustalaisia roskasakkina.

Pappi vie pojan, Quasimodon, katedraaliin ja kieltää tätä koskaan lähtemästä sieltä ulos ihmisten ilmoille. Quasimodo katselee kaupunkia ylhäältäpäin kellotapulista ja lähtee kielloista huolimatta ulos kirkosta ihmisten pariin.

Ulkona hän joutuu ihmisten pilkattavaksi ja potkittavaksi. Tilanteesta hänet pelastaa kaunis mustalaisnainen Esmeralda. Quasimodo rakastuu naiseen, kuten myös paikalle pyyhältänyt pappi ja kapteeni Phoebuskin.

Tapahtumasta seuraa ongelmia Esmeraldalle: rakkauteen tai himoon seonnut pappi haluaa naisen itselleen tai muuten Esmeralda saa kuolla. Pystyykö Quasimodo pelastamaan mustalaisnaisen ja näin uhmaamaan isäntäänsä, pappia, jota on totellut nöyränä pienestä asti?


Adjektiivit loppuvat kesken



Musikaalin matkassa pääsee Notre Damen katedraaliin, jota koristaa vaikuttava ruusuikkuna. Kuva: Heikki Järvinen.

Musikaali oli yhdellä sanalla sanoen huikea. Adjektiivit loppuvat kesken sitä ylistäessä!

Laulut olivat korviahivelevän kauniita. Kolmikko Petrus Kähkönen Quasimodona, Josefin Silén Esmeraldana ja Ilkka Hämäläinen pappismies Claude Frollona olivat äärettömän hyvä-äänisiä laulajia. Josefinin ääni oli sanoinkuvaamattoman kaunis.

Suuret laulukohtaukset olivat sellaista musiikkia, jota musikaaleissa harvoin kuulee kamarikuoro Tampere Capellan vielä liittyessä lavalla laulavien ääniin mukaan parvekkeelta.

Orkesteri oli kooltaan suuri: orkesterimontussa ahkeroi 14 hengen orkesteri, johon kuuluu suuri määrä jousisoittimia ja vaskipuhaltimia. Musiikin volyymi säilyy kuitenkin miellyttävänä korville.

Todella hienoja olivat kohtaukset, joissa Quasimodo lauloi kahden tai kolmen muun laulajan kanssa eri stemmoja. Melodia oli siis kaikilla sama, mutta jokainen heistä lauloi hieman eri sanoja. Lopputulos nostatti ihan kyyneleet silmiin, niin hienolta laulu kuulosti.

Lari Halme yllätti kapteeni Phoebuksen roolissa mennessään upeasti nopeassa tahdissa tunnetilasta toiseen: rakastumisesta suruun ja epätoivoon. Yllätyin myös siitä, kuinka hienosti laulutkin sujuivat häneltä.


Maksimitähdet ja plussa vielä päälle



Puhuvat ja laulavat kirkon kivipatsaat olivat hauska keksintö samaten kuin parven laulukuoro maalattuinen "patsaskasvoineen". Kuva: Heikki Järvinen.

Petrus Kähkösellä oli varmasti yksi uransa huippuhetkiä Tampereen Teatterin musikaalissa. Hän lähti vakituisesta näyttelijän pestistään Helsingin Kaupunginteatterista. Notre Damen kellonsoittaja onkin hänen ensimmäinen työnsä freelancerina.

Petruksen näyttelemä Quasimodo on ketterä kiipeilijä, vahva kuin mikä, mutta huonokuuloisena ja vääräselkäisenä hän puhuu kuiskaten ja vähän epäselvästi. Kaikesta tästä Petrus selviytyi ammattitaidollaan upeasti, vaikka aika hurjannäköistä tuo kiipeily ja alas pomppiminen olikin.

Petruksen laulu on jotain sanoinkuvaamatonta ja tässä musikaalissa siitä saa nauttia paljon!

On ihanaa nähdä Petrus loppukumarruksissa liikuttuneen näköisenä yleisön hurratessa ja noustessa seisomaan! Tämä kertoi siitä, että töitä oli tehty paljon musikaalin eteen ja varmasti yleisön reaktio lämmitti sydäntä ja mieltä.

Notre Damen kellonsoittaja on syksyn ehdotonta aatelia. Se on yksi parhaista näkemistäni musikaaleista kautta aikain. Jos antaisin tähtiä näytelmälle, tälle tulisi maksimitähdet ja plussa vielä päälle.


Tampereen Teatteri
Keskustori 2
33100 Tampere



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )