.png)
Seksiä nukkejen ja nallejen keskellä – Riistapolku-näytelmä kysyy, milloin lapsi on liian nuori seksiin
 |
13-vuotias Hanni (Ella Mettänen) harrastaa seksiä ensimmäistä kertaa nukkejen ja nallejen keskellä. Kuva: Tapio Vanhatalo. |
Meidän perheemme on
onneksi tavallinen, toteaa perheen
äiti Helsingin Kaupunginteatterin Riistapolku-näytelmässä.
Meille ei tapahdu mitään.
Hänen
sanansa päättävät yhden aikakauden ja aloittavat uuden.
Muutoskohtaa korostetaan
valaistuksella, sillä näytelmän alku on kuin mustavalkoelokuvasta.
Keltaiset värivalot syövät kaikki värisävyt lavastuksesta ja
näyttelijöiden asuista.
Tämä
keltaisuus on kuin pumpuli, jossa ihmiset leijuvat päivästä
toiseen. Se tarjoaa tasaista arkea ajankohdasta riipumatta.
Muutoskohdassa
valaistus muuttuu siten, että värit loistavat normaaleissa
sävyissään. Hetkeä myöhemmin 13-vuotias Hanni (Ella
Mettänen)
kohtaa 19-vuotiaan Franzin (Paavo
Kinnunen),
eikä menneeseen ole paluuta.
Onko 13-vuotias tyttö vapaata riistaa?
 |
Franz (Paavo Kinnunen) tarjoaa Hannille seikkailun aikusuuteen. Hän maalaa kuvaa palmurannasta, vaikka lopulta kaksikko päätyykin läheiseen puistoon lukemaan Aku Ankkaa. Kuva: Tapio Vanhatalo. |
Riistapolku
on täynnä kiehtovaa symboliikka. Lavalla on hyvin pelkistetty
olohuone, vessa ja makuuhuone. Kaiken muun katsoja saa kuvitella.
Parhaimmillaan
näytelmä tarjoaa loistavaa mimiikkaa. Hanni esimerkiksi kattaa
pöydän ottamalla näkymättömästä kaapista näkymättömiä
lautasia. Koko kokonaisuuden kruunaavat äänitehosteet, jotka on
ajoitettu sekunnilleen nappiin: kaapin ovi avautuu narahtaen ja
lautaset kilisevät.
Symboliikka
ei kuitenkaan rajoitu siihen, vaan itse asiassa katsoja voi bongailla
niitä matkan varrella. Mikä on täytetty peura, jonka Hannin
vanhemmat ampuvat, kun tytär harrastaa ensimmäisen kerran seksiä?
Miksi perheen äiti laittaa kerran kuussa pöytään maksaa ja miksi
vanhempien sängyn päädyssä on peuroja kuvaava ryijy?
Näytelmän
nimi on jo symbolinen: Riistapolku.
Pieniä symbolisia viittauksia lukuun ottamatta näytelmä ei
käsittele riistaa, vaan kiellettyä rakkautta tai ehkä pikemminkin
ihastumista.
Kauniisiin hetkiin haluaisi pysähtyä
 |
Lento kohti Costa del Solin aurinkorantoja on lähdössä ilmaan. Hanni elää vahvasti leikkien ja mielikuvituksen maailmassa. Kuva: Tapio Vanhatalo. |
Näytelmän
ytimessä on suuri moraalinen kysymys siitä, minkä ikäisenä nuori
on valmis seksiin. Nykypäivän näkökulmasta kysymys vaikuttaa
jokseenkin yhdentekevältä, mutta 1970-luvulla kysymys oli kuuma
peruna.
Yhteiskunnan
tuomio oli selvä: Hannin ja Franzin suhde oli lainvastainen ja
piste. Ei auttanut, että Hanni kertoi rakastavansa Franzia.
Täysi-ikäinen mies päätyi vankilaan seksin harrastamisesta
alaikäisen kanssa.
Riistapolku
voisi jäädä nykykatsojalle etäiseksi ahdasmielisen ajan
kuvaukseksi, jollei sen kuvaama arki olisi juuri sitä, jota
nykyäänkin eletään. Näytelmän alun aamutoimet ovat kuin mistä
tahansa kodista. Aivan hyvin näytelmä voisi sijoittua suomalaiseen
perheeseen.
Neljän
seinän sisällä tapahtuu järjetöntä väkivaltaa, joka iljettää
katsojaa. Ohjaaja Lauri
Maijala
tarjoaa katsojalle apua väkivallan ymmärtämiseen. Kaiken takana on
Hitler ja sodan kauhut, jotka kummittelevat vielä 1970-luvulla
saksalaisten mielissä.
Väkivallan
ohella Riistapolussa
on kauniita hetkiä, joihin katsoja haluaisi pysähtyä pidemmäksi
aikaa. Näytelmä tarjoaa parastaan, kun Hanni leikkii
balettitanssijan askelin lentokoneenkuljettajaa, joka kiitää kohti
etelän mielikuvitusrantoja palmunlehvien heiluessa taustalla.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/riistapolku
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :