.png)
Heidi Herala pitää yleisöä tiukasti otteessaan – Monologissa kerrotaan yhden naisen tarina Suomen sodista
 |
Everstinna (Heidi Herala) istuu yksin Lapin suolla ja muistelee elämäänsä Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Helsingin Kaupunginteatterin Everstinna-näytelmä
kertoo yhden naisen elämäntarinan Suomen rankkojen sotien aikana.
Everstinna itse muistelee elämäänsä pikkutytöstä talvi- ja
jatkosodan vaiheisiin ja vielä sen jälkeen. Tarina pohjautuu Rosa Liksomin
samannimiseen teokseen.
Everstinna joutui kokemaan jo pienenä niin isänsä kuin Everstin
puolelta seksuaalista hyväksikäyttöä. Tämä vaikutti hänen koko
elämäänsä ja tietysti myös itsetuntoonsa. Hänestä tuli
pienestä asti alistettu, eikä hän uskaltanut panna millekään
teolle vastaan. Hän tunsi olevansa niin riippuvainen Everstistä.
Eversti oli sotilas, joka kävi heillä kylässä ja iski silmänsä
tyttöön tämän ollessa vasta neljä vuotta. Isä ja Matti-setä
varoittivat tyttöä Everstistä, että tämän on ihan itse perkele,
mutta tyttö ei varoituksia uskonut.
Everstin rinnalla naiseksi varttunut tyttö pääsi sotiemme
eturiviin. Hän muistelee marsalkka Mannerheimin syntymäpäiviä,
joissa itse ”Vyyreri” Adolf Hitler kävi Mannerheimiä
onnittelemassa.
Everstin vaimon kuoltua tyttö ja Eversti menivät naimisiin. Sen
jälkeen meno parisuhteessa muuttui. Raiskaukset, hakkaamiset ja
päälle sylkemiset olivat tavanomaisia ilkeine sanoineen.
Eversti osoittautui itse perkeleeksi, kuten Matti-setä oli
varoittanut. Vieraita naisia Everstillä tuntui olevan koko ajan.
Everstinnalla ei ollut enää muuta kuin huoran virka.
Everstinnan tultua raskaaksi Eversti potki hänet raa’asti niin,
että Everstinna sai keskenmenon. Siltikään hän ei kyennyt
pakenemaan Everstin luota. Hän oli niin kiinni miehessä.
 |
Herala käyttää luontevasti Tornionjokilaakson murretta. Lotta Sväärti on Lotta Svärd ja Mein Kamppi on Mein Kampf. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Heidi Herala saa loistaa
Everstinna
on raju, tiivis ja rankka elämäntarina, jonka Everstinna kertoo
yhden yön aikana viinapulloa kallistellen. Everstinna kertoo
elämästään pelkistetysti mitään peittelemättä.
Raakuuksilla
ei mässäillä. Ne vain mainitaan, sillä ne kuuluvat hänen
elämänsä muistoihin. Ne vaikuttavat siihen, millainen hänestä
tuli: hyväksikäytetty, ilman omaa tahtoa oleva kuin hän ei tuntisi
itsellään olevan mitään arvoa lainkaan. Rankat lapsuusmuistot
vaikuttavat varmasti itsetuntoon lopun elämää.
Heidi
Herala
tekee loistavan monologin Everstinnana. Hän eläytyy suolla
käyskentelevään naiseen niin upeasti, että katsoja näkee omilla
silmillään Lapin mahtavat maisemat.
Herala
pitää yleisöä niin tiukassa otteessa, että tuskin muistan
hengittää seuratessani Everstinnan elämänvaiheita ilosta ja
riemusta sotilasmarsseihin sekä seksuaalisesta nautinnosta raakoihin
remminlyönteihin, potkuihin, itkuun ja mustelmiin. Elämän valot ja
varjot tulevat kuvatuksi erittäin selkeästi.
Miesroolit
kuuluvat vain ääninä nauhalta. Tämä on nerokas keksintö. Näin
Heidi Heralalle annetaan tilaisuus loistaa yksin lavalla niin
paljaana, niin riisuttuna ja niin koskettavana.
Tämä
näytelmä on Heralan juhlaa kerta kaikkiaan. Todella ansaitusti
yleisö nousee seisten antamaan loppuaplodit.
 |
Herala näyttelee ajoittain Everstinnaa. Ajoittain hän asettuu Everstin rooliin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie
5
00530
Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/everstinna
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :