Jokainen esitys on uniikki – Stella Polariksen näyttelijät improvisoivat täyspitkän näytelmän


Improvisoitu näytelmä voi lähteä mihin suuntaan tahansa. Sitä ei rajoita lavastus, puvustus tai rekvisiitta. Blogitekstin kuvat ovat viime vuodelta studio Pasilasta. Kuva: Jussi Nahkuri.

Koiranäyttely, kaatopaikka ja hotelli. Näistä aineksista improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijät loihtivat näytelmän Helsingin Kaupunginteatterin lavalle.

Stella Polaris on vieraillut tiuhaan tahtiin Helsingin Kaupunginteatterissa. Viimeksi teatteriryhmä nähtiin studio Pasilan lavalla vuosi sitten. Nyt vuorossa on Lilla Teatern, joka keskittyy lähinnä ruotsinkielisiin näytelmiin. Suurin osa Stella Polariksen esityksistä on kuitenkin suomeksi, osa ruotsiksi ja osa molemmilla kielillä.

Improvisaatioteatterille jokainen ilta on ensi-ilta, sillä jokainen esitys on uniikki. Näyttelijäkaarti vaihtuu hieman illasta toiseen samoin kuin improvisoidun näytelmän teema.

Lilla Teaternin ensimmäinen Stella Polariksen esittämä näytelmä on luonteeltaan farssi. Myöhemmin syksyllä samalla lavalla nähdään myös rikosjännäreitä ja improklubeja, joissa pakkaa sekoittavat Helsingin Kaupunginteatterin omat näyttelijät.

Lilla Teaternin tila sopii loistavasti improvisaatioon. Lava ja katsomo ovat pieniä, joten yleisö pääsee lähelle näyttelijöitä. Tunnelma on huomattavasti intiimimpi kuin suurella näyttämöllä. Improvisoidun näytelmän hurmos perustuukin pitkälti siihen, että näyttelijät saavat yleisön täysillä mukaan.


Ei käsikirjoitusta ja ennakkoon mietittyjä repliikkejä



Näytelmää säestää improvisoitu musiikki ja spontaanit äänitehosteet. Kuva: Jussi Nahkuri.

Improvisoidusta näytelmästä on mahdotonta tehdä juonipaljastuksia. Näyttelijöillä ei ole ennakkoon käsikirjoitusta, eivätkä lavasteetkaan rajoita mielikuvitusta.

Vuosi sitten Studio Pasilassa näyttelijät lähtivät luomaan näytelmää aivan nollasta. Nyt näyttelijät ovat kuitenkin sopineet etukäteen, että lavalla on hotellin aula. Lähtökohta on järkevä, sillä näin näytelmälle rakentuu jäntevämpi punainen lanka kuin Pasilassa.

Hotellimiljöö ei kuitenkaan rajoita yleisön mahdollisuutta vaikuttaa näytelmän lähtökohtiin. Edelleen yleisö voi käyttää villiä mielikuvitusta, kun näyttelijät kyselevät, millaisesta hotellista mahtaa olla kyse.

Yleisön ehdotuksista syntyy absurdi Kouvolassa kaatopaikan vieressä sijaitseva hotelli, jonka baaripöydällä on pääkallo. Hotellissa on alkamassa koiranäyttely, ja paikalle saapuukin jos jonkinlaista koiranomistajaa.

Esimerkiksi näyttelijä Sari Siikander esittää Maisa Torpakkaa, jolla ei ole koiraa laisinkaan. Hän on treenannut kuivaharjoitteluna ilman koiraa sitä päivää varten, kunnes saa koiran itselleen. Sinkkunainen ei voi kuitenkaan adoptoida yksin löytökoiraa.

Antti Laukkarinen on puolestaan Hans Jormakka, joka on niin allerginen koiralleen, että joutuu pitämään sitä jatkuvasti ulkona. Hans on yksinäinen sinkkumies, joka vetää puoleensa koiranäyttelyyn saapuneita naisia.


Monen näyttelijän keittämä soppa



Näytelmän yllätyksellisyys syntyy näyttelijöiden kohtaamisissa. Ne voivat viedä juonta minne tahansa suuntaan. Kuva: Jussi Nahkuri.

Siikanderin ja Laukkarisen lisäksi lavalla nähdään ensi-illassa viisi muuta näyttelijää: Teijo Eloranta, Kirsti Kuosmanen, Mikael Rejström, Niina Sillanpää ja Elina Stirkkinen.

Jokainen tuo oman mausteensa näytelmään. Silti näytelmään rakentuu selkeä draaman kaari. Seuralaiseni totesikin, että melkein olisi voinut luulla, että näyttelijät ovat pohtineet juonta etukäteen.

Siinä vaiheessa kun Öövertistä tulee Eevertti, katsoja voi kuitenkin todeta, ettei näytelmällä ole käsikirjoitusta. Inhimilliset virheet ja repeilyt kuuluvat asiaan.

On hienoa katsoa, miten hyvin näyttelijät pelaavat yhteen. Lavalla nähdään vuoron perään eri roolihahmojen kohtaamisia, jotka ovat valtavan huvittavia.

Viimeistään pieruhuumori saa yleisön repeämään. Mikään ei ole hauskempaa kuin pissa ja kakka. Onneksi sentään valtaosa huumorista sijoittuu navan yläpuolelle.


Helsingin Kaupunginteatteri
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :