Neljäntienristeyksessä loistaa neljä sukupolvea – Lahdessa nähdään Tommi Kinnusen esikoisteokseen pohjautuva näytelmä
Sukupolvien ketju kulkee katsojan silmien edessä Neljäntienristeys-näytelmässä. Valokuvaaja Lahja (Eeva-Kirsti Komulainen) ja hänen poikansa Johannes (Tomi Enbuska) nivoutuvat tähän ketjuun. Kuva: Aki Loponen. |
Neljäntienristeys
on Lahden kaupunginteatterissa nähtävä elämäkertanäytelmä
kätilön tyttären Lahjan elämästä ja elämän ankaruudesta
Kuusamon lakeuksilla. Näytelmä perustuu Tommi
Kinnusen esikoisromaaniin, joka on kerännyt useita
palkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Nyt romaanin tapahtumat on
onnistuneesti siirretty teatterin lavalle.
Neljäntienristeys-nimi
juontuu näytelmän perusteella Kuusamossa olevasta isosta
tienristeyksestä, jonne useaan otteeseen näytelmän aikana
kehotetaan siirtymään odottamaan pääsyä kotikulmilta maailmalle.
Lisäksi
näytelmän neljä sukupolvea Maria-kätilöstä Lahja-tyttäreen,
tämän lapsiin Helenaan, Annaan ja Johannekseen ja Johanneksen
lapsiin Minnaan ja Maaritiin kuvastaa myös omalla tavallaan neljää
tietä, jotka risteävät tavalla tai toisella.
Päähuomio
näytelmässä vaikuttaa olevan Lahjan ympärillä. Näytelmässä
koetaan, miten Lahjan (Anna Pitkämäki) äiti Maria (Laura
Huhtamaa) opiskeli kätilöksi Oulussa, palasi takaisin Kuusamoon
ja sai aviottoman lapsen, jota kyläläiset katsovat kieroon.
Lahjan
elämässä puolestaan lähdetään liikkeelle tämän aviottoman
lapsen saamisesta, Oulussa valokuvaajaksi opiskelusta ja siellä
ihastumisesta herrasmies Onniin (Timo Välisaari), jonka
kanssa hän lopulta päätyy naimisiin ja perustamaan kolmilapsisen
perheen.
Vaikeaa olla perheenisä ja homo
On kiinnostavaa, miten Onni-isän homoseksuaalisuutta käsitellään näytelmässä. Homous oli 60 tai 70 vuotta sitten vielä suurempi tabu kuin nykypäivänä. Kuva: Aki Loponen. |
Elämä
Kuusamossa vaikuttaa olevan enimmäkseen antoisaa, mutta 1900-luvun
alkupuolen vuosikymmeniin mahtuu myös ankaria aikoja, kun kyläläiset
vieroksuvat Lahjan isätöntä lasta ja kun tiukkoina Lapin sodan
aikoina Maria-äidin rakennuttama perheen koti
joudutaan jättämään saksalaisten poltettavaksi.
Lisää
ankaria aikoja ja suurta kärsimystä koituu myös Lahjan miehen
Onnin vaikeudesta olla hyvä mies vaimolleen. Silti Onni haluaa olla
hyvä isä kolmelle lapselleen hoitaen hyvin kotiaan ja välittäen
perheestään.
Näytelmässä
liikutaan sulavasti Lahjan perhekeskeisten ruuhkavuosien ja näytelmän
nykyhetkeä edustavien 1970–1990-lukujen välillä, jolloin Lahjan
poika Johannes vaimoineen ja lapsineen muuttaa Kuusamoon jo
ikääntyneen Lahjan luo asumaan.
Välillä
Lahja vaikuttaa muistelevan 1940- ja 1950-lukujen perhepiirin
tapahtumia, välillä joudutaan sietämään nykyhetken tuottamia
oikkuja vanhassa kotitalossa, kun Kaarina-miniä (Liisa Vuori)
vaihtaa haisevia ruoantähteitä sisältävän ruokakomeron
nykyaikaiseen jääkaappiin.
Siis
menneisyyden käsitykset ruoan säilymisestä ja säästäväisyydestä
törmäävät modernin nykyajan terveellisempiin, mutta enemmän
hävikkiä tuottaviin käsityksiin elintarvikehygieniasta.
Historia eläväksi
Neljäntienristeyksessä ilahduttaa se, miten perisuomalainen se on. Katsojan on helppo samaistua näytelmään. Kuva: Aki Loponen. |
Näytelmässä
korostuu naisten suuri rooli itsenäisinä, miehistä riippumattomina
perheen pyörittäjinä. Lahja elättää itsensä kuvaajana ja hänen
äitinsä Maria kätilönä riippumatta miesten tuomasta elannosta.
Marialla ei ole koskaan ollut miestä (tai ainakaan se ei selviä
näytelmästä), Lahjalla taas on hänelle riittämätön mies.
Näytelmässä loistavat vahvat naisnäyttelijät. Erityisesti näyttelijänkykynsä
osoittavat Mariaa näyttelevä Laura Huhtamaa, Lahjaa nuorena
näyttelevä Anna Pitkämäki ja Lahjaa vanhana näyttelevä
Eeva-Kirsti Komulainen. Kehuttakoon myös, miten hyvin
roolinsa hoitaa vaativaa Onnin roolia näyttelevä Timo Välisaari.
Näytelmän
aikana minua alkoi miehenä ärsyttämään Lahjan Onniin
kohdistuneet suuret vaatimukset täydellisestä aviomiehestä.
Näytelmän tehtävä olikin selvästi ravistella nykysuomalaista
tajuamaan se, miten vain 60–70 vuotta sitten suomalaisessa
yhteiskunnassa saattoi homoudesta saada sairausdiagnooseja ja
vankilarangaistuksia, jotka tänä päivänä eivät tulisi enää
kuuloonkaan.
Kaiken
kaikkiaan pidin tästä Lahden kaupunginteatterin
Neljäntienristeyksestä toden teolla. Se on katsaus
suomalaiseen historiaan, ja se tekee 1800- ja 1900-lukujen historian elävämmäksi kuin historiankirjat.
Lahden
kaupunginteatteri
Kirkkokatu
14
15140
Lahti
Lisätietoja: lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/232
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Jäbä.
Hän on parikymppinen opiskelija, joka pitää hyvän musiikin
kuuntelusta ja urheilusta.
0 kommenttia :