.png)
Taneli Mäkelä loistaa rakastettavana jörrikkänä – Tämä näytelmä saa kyyneleet silmiin
Suomalainen mies ei
itke, mutta tässä näytelmässä kyllä itkin. Helsingin
Kaupunginteatterin komedia Mies, joka rakasti järjestystä
koskettaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Lavalla
on vain Taneli Mäkelä,
muutama tuoli ja piano. Tämän tarinan kertomiseen ei tarvita
mieletöntä määrää rekvisiittaa tai lavasteita.
Suurimman
osan rekvisiitasta Mäkelä luo omilla käsillään katsojan
mielikuvitukseen. Katsoja voi nähdä omassa mielessään
hirttoköyden, jota Mäkelän roolihahmo asettelee katon koukkuun, ja
aseen, jonka piipun hän suuntaa omaan päähänsä.
Näytelmän
tarina on synkkä, kuten mainitsemani hirttoköysi ja ase osoittavat.
Samaan aikaan sen pohjavire on valtavan valoisa ja kuplivan iloinen.
Kohtauksesta
toiseen selataan tunneskaalassa
laidasta laitaan. Välillä katsoja nauraa ja välillä lähinnä
järkyttyy. Lopuksi kyyneleet tulevat silmiin ja leuka alkaa
väpättää.
Näytelmä
on kuin elämä kaikessa järjettömyydessään. Se kertoo siitä
hetkestä elämässä, jolloin kaikelta lähtee pohja, ja siitä,
kuinka elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Mielensäpahoittaja ja Olavi
 |
Näytelmän lavastus on todella pelkistetty. Rekvisiittaa on vähän ja takaseinä on maalaamatonta vaneria. Kuva: Tuomo Manninen. |
Kirjailijat
Fredrik Backman
ja Tuomas Kyrö
on helppo rinnastaa. Molemmat ovat kirjoittaneet teoksensa vanhasta
jörrikästä, joka ei purematta niele nykyajan hömpötyksiä.
Suomalaisten
Mielensäpahoittaja on kuitenkin maaseudun köyhä duunari verrattuna
ruotsalaisten kaupungissa asuvaan insinööriin Olaviin. Tosin Olavi
on kyllä vähintäänkin yhtä sympaattinen hahmo kuin
Mielensäpahoittaja.
Taneli
Mäkelä tulkitsee loistavasti Olavin mielenmaisemaa ja yhtä aikaa
kaikkia muitakin näytelmän rooleja. Olavi on luonteeltaan
pilkuntarkka mies, kuten näytelmän nimikin kertoo. Hän rakastaa
järjestystä ja rutiineja.
Tällaisia
miehiä ja naisia löytyy Suomestakin runsaasti. Veikkaisin, että
jokainen tunnistaa omasta lähipiiristään hahmon, jolla on
tuskastuttavia luonteenpiirteitä. Siitä huolimatta tuota jörrikkää
ei voi olla rakastamatta.
Olavin
elämää varjostaa vaimon kuolema ja työttömyys. Mies ei tahdo
löytää omaa paikkaansa, kun synkät ajatukset pyörivät päässä,
eikä elämällä ole tarkoitusta.
Kodin
seinien sisällä vaimon katse seuraa jokaisesta valokuvasta.
Pianokin soittaa vain yhtä sävelmää, joka tuo Olavin mieleen
vaimon.
Kymmenkunta eri roolia
 |
Yksi Taneli Mäkelän rooleista on sairaalaklovni, joka viihdyttää Parvanehin lapsia. Kuva: Tuomo Manninen. |
Näytelmän
huumori syntyy eri sukupolvien ja kulttuurien törmäyksestä. Olavin
rivitaloyhtiöön muuttaa iranilainen nainen Parvaneh perheensä
kanssa.
Olavi
ei ole rasisti, mutta uusi tilanne vaatii sulattelua. Varsinkin kun
Parvanehin ruotsalainen aviomies kolhii ensitöikseen Olavin
postilaatikon.
Parvanehin
värikäs persoona tarjoaa Taneli Mäkelälle mahdollisuuden oikein
revitellä. Näytelmässä tuodaan esille erilaiset maahanmuuttajiin
liittyvät ennakkoluulot, kuten erilaiset ruokailutottumukset ja
temperamentti.
Ne eivät ole kuitenkaan este ystävyydelle.
Myöskään
sukupuolivähemmistöt eivät tuota ongelmaa. Olavi majoittaa
kotiinsa Mirsadin, joka on tullut kaapista ulos. Mirsad ei voi mennä
kotiinsa, sillä hänen isänsä on järkyttynyt pojan ilmoituksesta.
Ei
voi kuin ihailla Taneli Mäkelän roolityötä. Hän esittää
kymmenkunta roolia kolmevuotiaasta lapsesta eläkeikäiseen rouvaan
asti. Mäkelä eläytyy dialogeissakin rooleihinsa niin vahvasti,
että on helppo seurata, kuka hahmoista puhuu. Jokaisella hahmolla on
oma äänensävynsä ja elekielensä.
Näytelmä
onnistuu naurattamaan moneen otteeseen. Paras onnistumisen merkki on
kuitenkin kyyneleet, jotka lähtevät valumaan poskille. Ne kertovat,
että Taneli Mäkelä onnistui työssään.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Arena-näyttämö
Hämeentie 2
00530 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/mies-joka-rakasti-jarjestysta
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :