.png)
Nyt on kunnianhimoista teatteria nuorille! – Kansallisteatterin uutuudessa katsoja voi antautua tarinan vietäväksi
 |
Otteita-näytelmä poimii paloja eri aikakausilta ja sekoittaa niitä keskenään. 1980-luvun Hollywood-elokuvaan on yhdistelty 2010-luvun nuorten kokemuksia, ja kaiken tämän ympärillä häärii tekoäly Siri (Henna Tanskanen). Kuva: Tuomo Manninen. |
Harvoin teatterissa
tuntuu siltä kuin menisi toisen kotiin. Suomen Kansallisteatterin
Otteita-näytelmässä tulee
sellainen tunne, kun Helsingin Vallilan konepajan oven avaa ja
vastassa on ohjaaja Satu
Linnanpuomi.
Hän toimii samalla lipuntarkastajana.
Näytelmä
tarjoaa kaikkea muuta kuin virallista pönötystä. Mukaan kannattaa
varata puvun sijaan villapaita ja korkokenkien tilalle lenkkarit.
Vanhassa tehdashallissa on syksyllä hyistä,
ja näytöksen aikana tulee käveltyä paljon.
Tehdashalliin
on rakennettu pienten huoneiden sokkelo, jossa katsojat pääsevät
liikkumaan vapaasti. Huoneissa ei ole katsomoa tai lavaa.
Näyttelijöiden ja katsojien välillä ei ole siis lainkaan rajaa,
jota katsojat eivät saisi ylittää. Ainoastaan näyttelijöiden
koskettaminen on kielletty.
Tätä
elämystä kutsutaan immersiivikseksi. Katsojan on mahdollista
uppoutua tarinan vietäväksi ja elää roolihenkilöiden kanssa
tarinaa. Useimmiten immersiivisyys liitetään digiteknologiaan,
mutta Otteita-näytelmästä
voi nauttia täysin ilman laitteita.
Tosin
Instagram
ja Telegram tuovat yhden kerroksen lisää tarinaan, mutta kyse on
katsojan valinnasta, haluaako hän niitä käyttää. Tässä
näytelmässä katsojalla on poikkeuksellinen valta valita, mitä hän
haluaa saada siitä irti. Haluaako
pelata pokeria tai kilistellä maljoja Suomen hiihtäjien kunniaksi?
Katsottavaa
on paljon enemmän kuin mitä lähes kahden tunnin esityksessä ehtii
nähdä. Kaiken kiinnostavan näkeminen vaatisi melkeinpä toisen
katselukerran.
Viiden nuoren pitkä jälki-istunto
 |
Samuel Kujalan näyttelemä koulukiusattu ja syömishäiriöstä kärsinyt Moss fanittaa Queenin Bohemian Rhapsodya. Kuva: Tuomo Manninen. |
Näytelmän
juoni perustuu dramaturgiopiskelija Camilla
Rantasen
haastattelemien helsinkiläisten nuorten tarinoihin. Niihin on
nidottu kehyskertomukseksi 34 vuotta sitten ilmestyneen
Hollywood-elokuvan The
Breakfast Clubin
lähtökohta, jossa viisi nuorta on joutunut suorittamaan
jälki-istuntoa. Vähitellen jokainen heistä avautuu omista
ongelmistaan.
Lähden
seuraamaan Samuel
Kujalan
näyttelemän
Mossin matkaa telinevoimistelun pukkien koristamaan huoneeseen.
Kujala puhuu vähän itse, vaan sen sijaan hän antaa videon kertoa
tarinaa koulukiusaamisesta, joka johti syömishäiriöön.
Tarinan
luonne muuttuu, kun paikalle ilmestyy hänen veljensä Perry (Joel
Bonsdorff).
He päättävät yhdessä kertoa videokameralle kokemuksiaan
sosiaalityöntekijöistä.
Hetki
on intiimi, sillä näyttelijät kehottavat katsojia tulemaan ihan
parin metrin päähän. Nuorten kokemukset tulevat todeksi aivan eri
tavalla kuin lehtiartikkeleissa, joissa
ne on helppo ohittaa olankohtautuksella. Näytelmässä on kuitenkin
tunne, että näyttelijä puhuu samalla suulla kuin käsikirjoittajan
haastattelemat nuoret.
Pyörähdän
Mossin huoneesta keskusaukiolle, jossa on meneillään suuri
ilmastoaiheinen kalabaliikki. Näyttelijät
Miko Petteri Jaakkola ja Anna Böhm
kiistelevät siitä, mitä tapahtuu, kun tämä planeetta muuttuu
asumiskelvottomaksi ihmisille. Onko jossain olemassa toinen pallo?
Monella tapaa historiallinen näytelmä
 |
Ville Mikkonen tarjoilee nukketeatterissaan kenties näytelmän parasta antia. Kuva: Tuomo Manninen. |
Otteita-näytelmässä
on mahdollista kokea hyvin erilaisia tunteita ja tunnelmia yhden
illan aikana. Näyttelijöiden tarinat kertovat muun muassa seksialan
työstä, pahoinpitelystä kuin myös hevosen kuolemasta.
Erityisen
kiinnostava on Johnin (Ville
Mikkonen)
tarina. Hän dominoi The
Breakfast Club
-elokuvan valokeilassa, mutta Otteita-näytelmässä
hänet on työnnetty pieneen nurkkahuoneeseen leikkimään barbeilla.
Maskuliinisuutta pursuava mies onkin yllättäen perheväkivallan
uhri.
Johnin
ja muiden roolihenkilöiden huoneet on sisustettu upeasti jokainen
eri tavoin. Kun astuu huoneeseen, astuu toiseen maailmaan. Vastaan
voi tulla hirvi tai röykkiö muovijätteitä.
Näin
hienoa kokonaisuutta en ole nähnyt. Kaikkein upeinta on se, että
koko komeus on suunnattu nuorille ja näyttelijöinäkin on joukko
näyttelijäopiskelijoita ja nuoria lahjakkuuksia.
Otteita-näytelmä
on monella tapaa historiallinen. Se on Suomen
Kansallisteatterin upouuden
nuortenteatteri Kantin ensimmäinen tuotanto ja
samalla ensimmäinen näytelmä
uusissa
tiloissa Vallilan
konepajalla.
Se tarjoaa tilana aivan uusia mahdollisuuksia teatterille verrattuna
perinteisiin saleihin, joissa penkit on pultattu lattiaan kiinni.
Jäänkin
intopiukkana odottamaan Kantin ensi kevään esitystä Anne
F,
joka perustuu Anne Frankin päiväkirjaan.
Suomen
Kansallisteatteri
Vallilan konepajan
The Train Factory
Aleksis Kiven katu
17 A
00510 Helsinki
Lisätietoja:
kansallisteatteri.fi/esitys/otteita
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :