.png)
Kuolema kolahtaa aina lopullisuudessaan – Kauppamatkustajan kuolema nähdään jo kolmatta kertaa Kansallisteatterissa
 |
Kauppamies Willyn unelmissa taivaasta sataa rahaa. Hän on unohtanut tyystin, että rakkaus voi olla tärkeämpää kuin raha. Kuva: Mitro Härkönen. |
Kun muusikko Samuli Laiho
kajauttaa sähköuruistaan lähes uskonnollisen hymnin, ei ole
epäilystäkään, mistä tässä näytelmässä on kyse. Tämä
dramaattinen alku petaa tarinaa, joka johtaa kuolemaan. Loppu ei
kuitenkaan tule katsojille yllätyksenä, sillä näytelmän nimi on
Kauppamatkustajan
kuolema.
Tätä
aina ajankohtaista yhdysvaltalaisen Arthur Millerin näytelmää on
ehditty esittää Kansallisteatterissa aiemmin jo kahteen kertaan
1980- ja 2000-luvuilla. Nyt on 2010-luvun Mika Myllyahon tulkinnan vuoro. Se on
synkkääkin synkempi tarina perheestä, jossa asiat ovat rempallaan.
Näytelmä
etenee höyryveturin tahtia hitaasti, mutta päättäväisesti kohti
sukkia kauppaavan Willy Lomanin (Hannu-Pekka
Björkman)
kuolemaa. Loman elää keskellä amerikkalaista unelmaa: on kivitalo,
parisuhde ja kaksi poikaa. Hän ei kuitenkaan osaa nauttia niistä,
vaan menneet ajat kaivelevat mielessä.
Olisi pitänyt lähteä Ben-veljen (Jukka-Pekka Palo)
jalanjäljissä rikastumaan. Ben keräsi suuren omaisuuden vain
muutaman vuoden aikana.
Katsojalle ei tosin selviä, onko Benin tarina täyttä puppua, mutta
ainakin Willy uskoo siihen vahvasti. Hän on ottanut elämänsä
päämääräksi vaurastumisen ja kannustaa siihen poikiaankin.
Kuoleman kynnyksellä erottuvat käännekohdat
 |
Willy matkustaa ajoittain historiaan, poikiensa lapsuuteen. Hän muistelee aikaa, jolloin Biffillä oli kolme yliopistopaikkaa odottamassa. Kuva: Mitro Härkönen. |
Kauppamatkustajan
kuoleman
voisi tiivistää suomalaiseen sananlaskuun, että ahneella on
kurainen loppu. Tarina ei ole aivan näin yksioikoinen, sillä Willy
on ihminen siinä missä me muutkin. Eikö jokainen tavoittele
parasta mahdollista elämää itselleen ja omalle perheelleen?
On vaikea tuomita ahneeksi ihmistä, joka lyhentää asuntolainaa ja
maksaa osamaksulla jääkaappia. Willy on kuin lottoaja, joka
haaveilee pelikupongin äärellä valoisammasta huomisesta.
Tuota
valoa ei kuitenkaan näy käytävän päässä, vaan loputonta
synkkyyttä. Tätä tunnelmaa vahvistaa Kati
Lukan
lavastus, jossa kivitalon jykevät seinät muistuttavat enemmän
vankilaa kuin kotia. Valaisimetkin ovat kuin kuulusteluhuoneesta.
Teemu
Nurmelinin
suunnittelemassa valaistuksessa valon ja varjon reuna on terävä.
Näin näyttämölle syntyy varjoja ja pimeitä kohtia, jotka
alleviivaavat synkkää tunnelmaa.
Näytelmä etenee vanhan filmikelan lailla poukkoillen tapahtumasta
toiseen. Välillä eletään arkea joskus 1930- tai 40-luvun New
Yorkissa ja välillä pompitaan parikymmentä vuotta taakse päin
Willyn poikien lapsuuteen. Osa tapahtumista on täysin päähenkilön
kuvitelmaa.
Filmikela poimii mukaan Willyn elämän merkittävimmät
käännekohdat. Ne ovat niitä kohtia, joissa hän olisi voinut
toimia toisin. Hän olisi voinut kehottaa poikaansa Biffiä lukemaan
matematiikkaa, mutta sen sijaan valitsi kivan kaverin roolin ja
pelasi tämän kanssa jalkapalloa.
Tuo
tapahtuma muovasi Willyn ja Biffin elämää tavalla, josta miehellä
ei sillä hetkellä ollut hajuakaan. Kun epätoivo kasvaa, tuo hetki
ja monet muut vyöryvät Willyn mieleen.
Vaurastuminen on tärkeämpää kuin rakkaus
 |
Hannu-Pekka Björkmanin roolihahmo on perinteinen patriarkaalinen mies. Hänen vaimoaan näyttelevä Kristiina Halttu häilyy taka-alalla. Kuva: Mitro Härkönen. |
Näytelmän ehdoton tähti on Hannu-Pekka Björkman
kauppamatkustaja Willyn roolissa, joka tekee moniulotteisen pääroolin. Hän on
isä, puoliso ja myyntimies, jonka parhaat päivät ovat ohi.
Elämästä tuntuu tippuvan pohja pois, kun lapset lentävät
pesästä, eikä kauppakaan käy enää vanhaan tapaan.
Björkman pääsee haastamaan itseään Willyn roolissa pauhaamalla
täysillä ja antamalla syljen roiskua. Päähenkilö tuntuu
ajoittain hieman sekopäiseltä riehuessaan elämänsä raunioilla.
Päähenkilön pitää vaurastumista niin tärkeänä, että unohtaa
tyystin rakkauden. Kristiina Halttu esittää hienosti naista,
joka jaksaa kulkea päivästä toiseen miehensä rinnalla, vaikkei
mies edes tunnu huomaavan häntä. Onko silloin kyse rakkaudesta vai
jonkinlaisesta riippuvuudesta?
Pariskunnan poikina esiintyvät Aku Hirviniemi ja Samuli
Niittymäki. Etenkin Hirviniemi pääsee yllättämään, sillä
Putous-ohjelmasta tunnettu huumorimies kykenee loistavasti vakavaan
rooliin. Hän ei hassuttele, vaan eläytyy Willyn lempilapsen
rooliin.
Kaiken kaikkiaan Kauppamatkustajan kuolema on näytelmä, joka
herättää ajattelemaan. Kuolema on niin lopullinen, että se aina
kolahtaa. Omana aikanaan 1940-luvulla näytelmää pidettiin
kapitalismin vastaisena puheenvuorona. Tänä päivänä sen voi
nähdä puheenvuoroksi ahneutta vastaan ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Suomen
Kansallisteatteri
Läntinen
Teatterikuja 1
00100
Helsinki
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka.
Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta,
kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :