Minna Koskelan jutusteleva tyyli koukuttaa Riihimäellä – Luolanainen-monologi nostaa esille miehen ja naisen erilaisuuden
Luolanainen-monologi yhdistää kivikauden ja tämän päivän. Siinä nostetaan esille miehen ja naisen eroavaisuudet. Kuva: Nils Krogell. |
Pimeässä
tammikuisessa ankeudessa saamme kuulla ja nähdä piristävän
annoksen naisen elämää kivikaudesta tähän päivään asti Minna
Koskelan ammattitaidolla ja
rutiinilla esittämänä. Koskela esittää parhaillaan Riihimäen
Teatterissa Luolanainen-monologia.
Esityksiä on myös Helsingissä Aleksanterin teatterissa.
Vajaan parin tunnin aikana saamme kuulla luolanaisen parisuhteesta,
Minnan ”omasta” jo 20 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja
siitä, miksi mies ja nainen ovat niin erilaisia. Jo aiemminhan on
tiedetty, että mies on Marsista ja nainen Venuksesta.
Tämä näytelmä kertoo erilaisuuden johtuvan siitä, että mies on
metsästäjä ja nainen keräilijä. Näinhän on ollut jo
kivikaudesta saakka.
Tänä päivänä sen näkee muun muassa siitä, että mies
siivotessaan pöydän vetää kaikki roinat pöydältä sen kummemmin
tavaroita katsomatta suoraan lipaston laatikkoon, kun taas nainen
menee ja kaataa laatikon sisällön takaisin pöydälle ja
järjestelee kaikki tavarat oikeille paikoilleen.
Saamme seurata hupaisia 20-vuotishääpäiväjuhlien valmisteluita
ennen vieraiden tuloa. Miehen pitää siivota sillä aikaa, kun Minna
käy kaupassa tehdäkseen kanapeetä vieraille.
Kaupasta tullessa kotoa löytyy mies katsomasta televisiota, eikä
Minnan mielestä mitään siivousta ole tehty. Miehen mielestä
siivous on hoidettu, sillä onhan keskeltä lattiaa vedetty roinat
pois seinän vierustoille. Tuloksena on Minnan itkua ja raivoa.
Nainen puhuu päivässä 20 000 sanaa
Minna Koskela pyörittää sujuvasti näytelmää, vaikka onkin lavalla aivan yksin. Kuva: Nils Krogell. |
Miehen ja naisen välistä eroa kertoo näytelmässä useakin hupaisa
kohtaus. Minna haluaa tietää, näyttääkö takamus liian isolta
uusissa housuissa. Mies telkkarin äärestä vain murahtelee
myöntyvästi sanoo Minna mitä tahansa peffastaan tyyliin:
Minna: ”Onko tää takamus liian iso näissä housuissa?”
Mies: ”Mjoo.”
Minna: ”Onko tää takamus liian pieni näissä housuissa?”
Mies: ”Mjoo.”
Kun
Minna huomaa, ettei puoliso oikeastaan edes kuuntele häntä, hän
kiljahtaa: ”Sun Audi palaa pihassa!” ja johan miehelle tulee
kiire.
Kesäiset
grillibileet menevät nais- ja miesryhmissä. Naiset silppuavat
grilliin kasviksia ja miehet grillaavat lihoja ulkona. Naiset
rupattelevat niitä näitä ruoanvalmistuksen yhteydessä. Aina kun
joku naisista lähtee hetkeksi pois ryhmästä viemään kasviksia
ulos grilliin, sisälle jääneet ryhtyvät kommentoimaan poistunutta
ja tämän nuutunutta ulkomuotoa.
Pihalla
miesporukka seistä töröttää grillin ääressä varsin mykkänä.
Ainoat kommentit tulevat grillistä, sen tuotemerkistä ja muista
ulkona olevista laitteista.
Näytelmässä
saammekin kuulla, että nainen puhuu 20 000 sanaa päivässä, kun
mies vain vaivaiset 7 000. Loppukaneetti näytelmässä on, että oli
mies sitten metsästäjä tai vaikka Marsista, niin on se vaan ihana,
kiltti, avulias ja komeakin. Ei sitä ilman vaan enää osaisi olla.
Minnan jutustelu koukuttaa
Luolanaisen huumori uppoaa hyvin yleisöön. Kuva: Nils Krogell. |
On mahtava taito pitää katsojat hyppysissään ihan yksin lavalla
ollessaan. Ei se jokaiselta onnistu, mutta Minna Koskelan
jutustelevaan tapaan koukuttuu heti.
Tylsää hetkeä ei näytelmässä ole, vaan aika hurahtaa liiankin
nopeasti yleisön nauraessa ja väliaplodeilla kiittäessä mainioita
kohtia näytelmässä. Itseäni on aika vaikea saada nauramaan ja
yllätyksekseni hörähtelen useampaankin kertaan osuvien
huumorikohtien kutkuttaessa mieltäni.
Minna
Koskelan tapa viedä näytelmää eteenpäin rupatellen tuntuu hyvin
luontevalta. Tuntuu aivan siltä kuin hän todella kertoisi
itsestään ja parisuhteestaan, vaikka näytelmä onkin brittiläisen Emma Peirsonin
käsialaa.
Riihimäen
Teatteri
Hämeenaukio
1
11100
Riihimäki
Lisätietoja:
riihimaenteatteri.fi/naytelma/luolanainen
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :