.png)
Tällä rakkaustarinalla ei ole onnellista loppua – Emily Brontë kirjoitti traagisen kertomuksen, joka on täynnä vahvaa tunnetta
 |
Emily Brontën romaanin päähenkilö Cathy on melkein kuin kirjailija itse: eristyksissä ulkomaailmasta kasvanut ihminen, joka joutuu kokemaan useita murhenäytelmiä. Kuva: Robert Seger. |
Englantilaisen Emily
Brontën (1818–1848) ainoaksi romaaniksi jäi Humiseva harju.
Romaani heijastaa hänen lapsuuttaan. Äiti menehtyi syöpään
Emilyn ollessa vain 3-vuotias ja kaksi sisarusta kuolivat
lavantautiin ja tuberkuloosiin.
Perhe
eli eristäytyneenä pappilassa isän ja ankaran tädin kasvattamana.
Haworthin nummet loivat puitteet neljän sisaruksen leikeille ja
itsekeksityille kertomuksille.
Tältä
pohjalta on muovautunut myös Emilyn kirja Humiseva harju,
jonka pohjalta tehtyä Lauri
Maijalan
ohjaamaa näytelmää esitetään parhaillaan Helsingin
Kaupunginteatterissa. Niin kirjassa kuin myös näytelmässä
korostuvat luonto ja raastavat menetykset sekä väkivaltainen,
rakkaudeton kasvuympäristö.
Näytelmässä
Catherine ”Cathy” ja Hindley saavat taloon seuraa, kun heidän
isänsä tuo kotiin kerjäläispojan. Pojan tulo taloon ei suju ilman
kommelluksia: Hindley ivaa, pilkkaa ja sortaa poikaa aina kun isällä
silmä välttää.
Remmi
vaan viuhuaa, kun isä pieksee poikaansa, mutta poikien kesken ei
tunnu syntyvän sopua. Isä lähettääkin Hindleyn
sisäoppilaitokseen.
Cathy
ja Heathcliffiksi nimetty kerjäläispoika viihtyvät keskenään ja
rakastuvat toisiinsa. Nummilla on ihanaa juoksennella kahdestaan.
Cathy ja Heathcliff ovat kuin villi-ihmisiä, villejä ja vapaita.
Isän
kuoltua Hindley palaa kotiin ja tuo mukanaan vaimon. Hindley on nyt
isäntä ja taloon tulee uudet säännöt. Isän remminiskut hän
kostaa kerkeästi Heathcliffille, jota pidetään nyt renkinä ja
lannanluojana. Jokaisesta rikkeestä seuraa iskuja.
Tilanne
kärjistyy niin, että Cathy suostuu naapurin pojan kosintaan
tarkoituksenaan auttaa samalla myös Heathcliffiä. Hän ajatteli
voivansa viedä rakattettunsa mukanaan pois Humisevasta harjusta.
Heathcliff
kuitenkin loukkaantuu syvästi Cathyn naimisiinmenosta ja alkaa
kostamaan niin Hindleylle kuin naapurin sisaruksillekin. Muiden
ihmisten kautta Heathcliff saa kostettua samalla myös Cathylle.
Hellyyttä on vaikea osoittaa
 |
Cathyn isän (Matti Olavi Ranin) kuolema on yksi näytelmän käännekohta. Sen jälkeen Hindley palaa taloon. Kuva: Robert Seger. |
Näytelmä
on hyvin traaginen, täynnä vahvaa tunnetta ja fyysisyyttä:
nummilla juostaan, riehutaan ja tapellaan. Hellyyttä ja
rakkautta on vaikea sanoa sanoilla ja näyttää teoilla. Paljon
sujuvammin ruoska viuhuu ja kämmen lyö.
Hurjaa
on seurata Hindleyn hakkaavan pientä lastaan. Jokainen henkilöhahmo
tuntuu vuoron perään olevan mustelmilla ja verissään.
Lohduttomuuden
tuntua kuvaa hyvin myös kylän lääkäri (Rauno
Ahonen),
joka tuntuu suorastaan olevan itse kuolema. Viinaan menevä
mustissaan kulkeva mies kutsutaan paikalle ainoastaan silloin, kun
ihminen on kuolemaisillaan. ”Lääkelaukkuna” lääkärillä on
muovikassi, jossa on kuoleman risti.
Nummimainen kostea ilmasto vie perheiden naiset, karsea yskä tappaa, eikä sen aikaiset asumuksetkaan olleet kovinkaan lämpimiä.
Koko
Rauno Ahosen
roolityö on yksi illan valopilkuista. Se tuo vähän huumoria muuten
niin rankkaan näytelmään.
Puvustuksen
”rääsyvaatteet” kuvastavat hyvin vähävaraisuutta, takkutukat
välinpitämättömyyttäkin. Lavastuskin
on oivallinen. Katsomon
penkkiriveille menevä tie nummelle toimii hienosti ja lavalla
seisova harju on yksinkertaisuudessaan loistavan monipuolisessa
käytössä.
Vahvoja nuoria näyttelijöitä
 |
Heathcliff (Markus Järvenpää) saa kostonsa viettelemällä naapurin tytön Isabellan (Sonja Pajunoja). Kuva: Robert Seger. |
Vahvoja
roolisuorituksia on näytelmässä useita. Heathcliff (Markus
Järvenpää),
Cathy (Oona Airola)
ja Hindley (Markku
Haussila)
ovat näytelmän henkeäsalpaavan vahva kolmikko.
Näytelmän
tuskaisinta katsottavaa on Heathcliffin epätoivo ja suru, jotka
riipaisevat sydäntä. Puhumattakaan Cathyn vahvasta persoonasta, joka
alkaa murenemaan loppua kohden, sekä Hindleyn kovasta alaspäin
menosta vaimon kuoltua. Heidän roolityönsä vaatii paljon: on
tunnetta ja suorastaan akrobaattista liikehdintää.
Sonja
Pajunojan
rooli Isabellana on hurjan mainio. Kikatteleva ja ihastunut tyttö
muuttuu prostituoidun tyylisestä goottitytöstä murjotuksi
vaimoksi. Lisäksi Sonja laulaa todella kauniisti. Hänen huilumaisen
heleä ääni koskettaa syvältä.
Muusikko
Mikko Helenius
käyttää monipuolisesti eri soittimia pienestä
harmonikkaa muistuttavasta bandoneónista flyygeliin ja osallistuu
vähän itsekin mukaan näytelmään. Minä sitten rakastan tällaista
taiturimaista soittamista ja elävää musiikkia teatterissa.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/humiseva-harju
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :