Mikko Kivinen valloittaa jälleen Suomea lääkärisketseillä – Kolmas osa sai ensi-iltansa Helsingissä
Kalle Pylvänäinen, Mikko Kivinen ja Ville Keskilä esiintyvät karikatyyrisinä lääkäreinä. Nyt menossa on jo kolmas sketsikiertue. |
Näyttelijä-muusikko
Mikko Kivisen ja
kumppaneiden Saikkua,
kiitos!
on nyt ajankohtaisempi kuin aiempina vuosina. Suomessa leviää
flunssaa, influenssaa, noroa, sapoa ja tietenkin kaikkein
pelottavimpana koronavirusta.
Tietenkin
tuoreimpaan Saikkua,
kiitos!
-sketsikimaraan on saatu ympättyä mukaan korona, vaikkakin hieman
sivulauseeseen. Kimara
on ehtinyt jo kolmanteen osaan. Kahta aiempaa on esitetty Helsingin
Kaupunginteatterin studio Pasilassa vuosina 2017 ja 2018.
Nyt
parhaillaan Pasilassa esitetään trilogian viimeistä osaa, joskaan
en ihmettelisi, jos muutaman vuoden päästä ilmestyisi vielä
neljäs osa. Iloittelua voisi jatkaa loputtomiin.
Kolmatta
osaa katsoessa ensimmäistä
kertaa mielessä pyörii ajatus, sopiiko tälle esitykselle nauraa.
Maailmalla
on kuollut koronavirukseen noin kolmetuhatta ihmistä, ja tauti on
levinnyt Suomeenkin. Uutisissa kerrotaan kasvosuojuksien ja käsidesin
hamstaamisesta.
Samaan
aikaan Kivinen ja kumppanit laulavat saattohoidosta, patologeista ja
kuolemasta. Kolmas osa on synkkäsävytteisempi ja perustuu vahvemmin
mustaan huumoriin kuin kaksi aiempaa osaa. Esityksestä syntyy
epäilemättä karmivampi vaikutelma kuin mitä työryhmä on
ajatellut sketsejä kirjoittaessaan.
Pelkkä kättely naurattaa
Pelottavista
uutisotsikoista huolimatta tuorein Saikkua,
kiitos!
onnistuu tempaisemaan mukaansa vähäeleisellä tyylillään. Mikko
Kivinen, Ville
Keskilä
ja Kalle
Pylvänäinen
eivät alkuun tee muuta kuin kättelevät toisiaan, ja siitä saadaan
ensimmäiset naurut aikaiseksi.
Herrojen
pelkistetyssä tyylissä on jotakin, joka saa ihmiset hirnumaan.
Tuntuu siltä, että nauruun riittäisi, että he seisoisivat lavalla
kahden tunnin ajan pelkästään kättelemässä toisiaan.
Onneksi sentään
kättelyyn ei jämähdetä pidemmäksi aikaa, vaan show saadaan
vauhtiin. Se koostuu aiemmista osista lainatuista elementeistä ja
joukkoon on lisätty hieman uutta. Perusasiat ovat pysyneet
ennallaan: alapäätä, alkoholia ja musiikkia on paljon.
Seksi ja viinahan ne
suomalaisia naurattavat. Perinteiset asetelmat on kuitenkin käännetty
nurinperin sketsissä, jossa Ville Keskilä valittelee
juomattomuuttaan. Tipaton tammikuu on venähtänyt, eikä alkoholia
tee enää mieli.
Hän on ryhtynyt
lenkkeilemään ja syömään terveellisesti. Elämä on silti
sosiaalisesti paljon köyhempää, kun kavereita ei näe kaljatuopin
ääressä. Ratkaisu juomattomuuteen on tietysti lätkämatsi ja
kunnon känniöverit.
Iso mies tyllihameessa hellyyttää
Alle kymmenen kuukauden päästä lähestyvä joulu on luonnollisesti myös huomioitu kimarassa. Kivinen ja kumppanit lienevät ensimmäiset, jotka ehtivät juhlimaan lähestyviä pikkujouluja. Edes päivittäistavarakaupat eivät ole näin aikaisin liikkeellä.
Sketsien
välissä esiintyy Kivisen, Keskilän ja Pylvänäisen trio Disperin.
Heistä ainoastaan Kivinen osaa jollain tavalla soittaa kitaraa,
mutta eipä soittotaidon puute kolmikon menoa hidasta. He
rallattelevat Ismo Leikolan
sanoittamia ja Tuomas
”Tumppu” Kesälän
sovittamia kappaleita kuin viimeistä päivää.
Parasta
antia esityksessä on epäilemättä korvamadosta kertova kappale. Se
lähtee liikkeelle sketsistä ja paisuu musikaalimaiseksi
kohtaukseksi, jossa nähdään jopa tanssia.
Mikko
Kivisen balettiesityksessä on jotakin sellaista, jonka vuoksi
tuorein Saikkua, kiitos!
kannattaa käydä katsomassa. Tällaista elämystä ei ole aiemmin
nähty sketsitrilogian varrella. Kivisen esityksessä on jotakin
hellyttävää ja koskettavaa: iso mies pienessä tyllihameessa.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Ratamestarinkatu 5
00520 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/saikkua-kiitos-osa-3
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :