Sontiainen saa sydämen sykkimään kansanmusiikin tahtiin – Teatteri Avoimien Ovien musiikkinäytelmä kolahtaa katsojaan
Teatteri Avoimien Ovien näytelmä kertoo tositapahtumiin perustuvan musiikintäyteisen tarinan yhdestä suomalaisesta siirtolaisesta Yhdysvalloissa. Kuva: Mitro Härkönen. |
Toisinaan uuden
kokeileminen palkitsee. Vierailen ensimmäistä kertaa Helsingin
ydinkeskustassa sijaitsevassa Teatteri Avoimissa Ovissa. Heidän
kevään ensi-iltansa on amerikansuomalaisista siirtolaisista kertova
Sontiainen – balladi koti-ikävästä.
Helsingin
Sanomat listasi ennen teatterikevään alkua tämän näytelmän
yhdeksi odotetuimmista ensi-illoista. Suosittelu myös osuu nappiin,
sillä Sontiainen on
nimestään huolimatta nautinnollista katsottavaa.
Näytelmässä
ehdottomasti parasta on musiikki, jota esittää koko
näyttelijäporukka. Esiintymässä on muun muassa Elonkerjuu-yhtyeen
viulistina tunnetuksi tullut Johanna
Koivu
ja
Värttinässä
aiemmin basistina, säveltäjänä ja sovittajana toiminut Pekka
Lehti.
Meno
on kuin kansantansseissa parhaimmillaan, sillä kaikki kappaleet ovat
perinteikkäitä amerikansuomalaisia sävelmiä tai niitä mukailevia
J. Karjalaisen
sävellyksiä ja sanoituksia. Näytelmää varten on jopa tehty uusia
kappaleita.
Kansanmusiikissa
on sitä jotain, joka kolahtaa syvälle suomalaiseen. Mikään ei ole
sen suomalaisempaa kuin kaivaa pyykkilauta ja pianoharmonikka
soittimiksi. Tekisi mieli lähteä tanhuamaan
musiikin tahtiin.
Missä on koti?
Näyttelijä-musiikko Johanna Koivun lapsikatras on toteutettu nerokkaasti hameeseen kiinnitettyinä nukkeina. Kuva: Mitro Härkönen. |
Näytelmä
kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa eläneestä Tom Sukasesta (Aarni
Kivinen).
Hän oli suomalainen maaseudun poika, joka lähti paremman elämän
toivossa Yhdysvaltoihin Minnesotaan.
Yhdysvalloista
löytyi suomalainen vaimo Kerttu (Anna-Riikka Rajanen)
ja lapsiakin syntyi. Siltikään uusi maanosa ei tarjonnut sitä
onnea ja auvoa, jota etukäteen oli luvattu.
Kun
Tomin veli hylkää vaimonsa ja lapsensa, muuttaa vielä toinen perhe
saman katon alle. Leipää ei tahdo riittää kaikille.
Tom
kuulee, että Kanadan puolella maata riittää kaikille. Hän päättää
lähteä matkaan. Jospa sieltä löytyisi koti?
Näytelmän
keskeinen kysymys on se, missä koti on. Onko koti paikka, jossa
asut? Tekeekö se kodista kodin?
Tom
ei tahdo löytää omaa paikkaansa maailmassa. Hän ei tiedä, onko
suomalainen vai yhdysvaltalainen. Tämä teema on kiedottu sujuvasti
yhteen 2000-luvun pakolaisuuteen.
Tomia
nimitellään maahantunkeutujaksi, kuten maahanmuuttovastaiset
liikkeet kutsuvat pakolaisia nykypäivänä. Erilaisuus
herättää pelkoja ja ennakkoluuloja, vaikka tänä päivänä on
vaikea kuvitella, etteivät suomalaiset olisi tervetulleita
kaikkialle. Mehän olemme kuitenkin vauraita eurooppalaisia. Meille
aukeavat kaikki ovet.
Näyttelijät pitävät yleisön otteessaan
Tämä on epäilemättä yksi näytelmän mainiommista kohtauksista. Juha Pullin näyttelemä machomies yrittää houkutella suomalaisia Kanadaan viljelemään maata. Kuva: Mitro Härkönen. |
Teatteri
Avoimet Ovet on herttaisen pieni teatteri. Katsomoon mahtuu vajaat
150 ihmistä, joten esitys on hyvin intiimi.
Näyttelijät
ottavatkin ilon irti siitä, että yleisö on lähellä. Yleisölle
esimerkiksi jaetaan sosialistien propagandaa sisältäviä
lentolehtisiä. Yhdysvalloissahan oli niitä siirtolaisia, jotka
haaveilivat Neuvostoliiton kaltaisesta valtiosta.
Näyttelijöiden
ja yleisön kontakti säilyy
tiiviinä halki näytelmän.
Pääroolissa Tom Sukasena
esiintyvä Aarni Kivinen luotsaa näytelmää varmoin ottein. Hänen
tuskansa välittyy hyvin katsomoon asti. Mikä olisikaan sen
turhauttavampaa kuin talsia noin 900 kilometrin matkan Kanadasta
Yhdysvaltoihin vain todetakseen vaimon ja lapsen kuolleen vuosia
sitten?
Toinen kehun
arvoinen on Anna-Riikka Rajanen Kerttu-vaimon roolissa. Olen nähnyt
hänet aiemmin Helsingin Kaupunginteatterissa energisenä Peppi
Pitkätossuna. Sama ilo ja energia välittyy hänestä myös tässä
roolissa.
Teatteri Avoimet
Ovet
Erottajankatu 5
00130 Helsinki
Lisätietoja:
avoimetovet.fi/ohjelmistossa-nyt/sontiainen
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :