.png)
Kansallisteatteri käyttää modernia tekniikkaa nerokkaasti apuna – Uutuusnäytelmässä luodaan tunnelmaa livekuvauksella ja erikoistehosteilla
 |
Annan (Elena Leeve) syntymäpäiväjuhlat muuttuvat riitelyksi kesämökin myymisestä. Koko suku tuntuu olevan häntä vastaan. Kuva: Tommi Mattila. |
Sinivalas
on vaikuttava Kansallisteatterin suuren näyttämön uutuustuotanto,
jota kannattaa mennä katsomaan erityisesti sen tv-sarjamaisuuden
ansiosta.
Kaikkihan
tuntevat Raamatusta tarinan, jossa Joona joutuu valaan vatsaan ja
lopulta Jumalan avulla pelastuu sieltä. Sinivalas-näytelmässä
puhutaan useaan otteeseen valaan vatsaan joutumisesta ja siellä
olemisesta. Näytelmän roolihenkilöt mieltävät olevansa valaan
vatsassa, kun on tukala, epämiellyttävä tilanne käynnissä,
esimerkiksi riita sukulaisten kanssa kesämökin myymisestä.
Tarina
alkaa siitä, kun Anna (Elena Leeve) juhlii
syntymäpäiväjuhliaan sukunsa mökkisaarella
yhdessä aviomiehensä Matiaksen (Heikki Pitkänen),
sukulaistensa ja salarakkaan mökkinaapurin Erkin (Eero Aho)
kanssa.
Maljaa
nostetaan ja grilliruokaa nautitaan, mutta silti Anna kokee tunnelman
hieman teennäiseksi. Muutamaan otteeseen harpataan ajassa eteenpäin.
Välillä Anna pussailee naapurin Erkin kanssa ja välillä taas
masentuneen miehensä Matiaksen kanssa.
Näytelmässä
ei tunnu olevan yhtä selkeää teemaa, vaan niitä on useita:
masennus, perheen inhoaminen, uskonnollisuus, kielletty rakkaus,
ystävyys, ilmastonmuutos ja ympäristö. Näistä näytelmä nostaa
erityisesti huolen ilmastonmuutoksesta esiin. Esimerkiksi kaikki
esityksessä käytetyt linnunlaulut ovat sukupuuttoon kuolleiden
lintujen ääniä.
Yleisö pääsee kurkistamaan kulissien taakse
 |
Myrskyävä meri syntyy kuvaamalla Annaa vihreää taustaa vasten. Taustalle lisätään tietokoneella meren aallokko. Kuva: Tommi Mattila. |
Näytelmän
erikoisinta ja vaikuttavinta antia on ehdottomasti
livekamerakuvauksen käyttö. Se on yllättävä elementti
näytelmässä. Tällaista modernia näytelmäteknologiaa saisi
hyödyntää muissakin näytelmissä!
Videokuvaajien
ansiosta yleisö pääsee sinne, minne ei normaalissa näytelmässä
päästä, eli kulissien taakse, jossa – yllättävää kyllä –
on lisää kulisseja.
Modernia
tekniikkaa on käytetty nerokkaasti apuna. Esimerkiksi Annan
moottoriveneajelu myrskyävällä merellä on vaikuttava green screen
-erikoistehosteen hyödyntämisen ansiosta, mutta myös veneen
keikutus, vesipisaroiden roiskiminen ja kankaiden leyhyttely tekevät
myrskykohtauksesta hyvin autenttisen oloisen.
Näytelmä
esitetään kuin se olisi kirjailijan tulkinta tapahtumista.
Laura-kirjailija (Emmi Parviainen)
heijastetaankin toisella puoliajalla suureksi taustatarkkailijaksi
lavasteisiin katselemaan surullisena lavan tapahtumia.
Alakuloisuuden
lisäksi koomisia piirteitä syntyy useampaankin otteeseen esityksen
aikana, esimerkiksi silloin, kun sukulaiset istuvat pitkän pöydän
ääressä ja pöydällä oleva kauko-ohjattava kamera kääntyy
äänessä olevaan pöytäseurueen jäseneen.
Lisäksi
yleisöltä irtoaa hyvät naurut siitä, kun Laura-kirjailija
selostaa sukulaisten tappelua hyvinkin seikkaperäisesti, kuten mihin
kohtaan kukin henkilö lyö toisiaan. Esimerkiksi henkilö on
lyömässä päähän kuin hidastetussa filmissä, mutta kirjailija
sanoo samaan aikaan tämän lyöneen toista vatsaan, jolloin
näyttelijä korjaa tahallisen korostetusti ”virheen” ja lyökin
toista hidastetusti vatsaan.
Lavastus ansaitsee kiitoksen
 |
Laura-kirjailija ohjaa tarinan kulkua selostamalla tapahtumia taustakankaalta. Kuva: Tommi Mattila. |
Näytelmän
lavastus ansaitsee erityiskiitoksen. Se on minusta vakuuttava ja
istuu hyvin livevideointiin!
Kun
lavalla ei tapahdu mitään, valkokankaalla on keskiössä näytetty
videointi, jota kuvataan livenä näyttämön ”etulavasteiden”
asetelluissa ”takalavasteissa”. Ne esittävät Annan suvun
kesämökkiä, ulkohuussia, saunaa ja venevajaa. Kun taas lavalla
tapahtui jotakin, saatetaan valkokankaalla samaan aikaan näyttää
ääneti kulissien takaisia tapahtumia.
Erityisesti
Elena Leeven rooli Annana on hyvin vaativa, mistä iso arvostuksen
peukku hänelle. Anna on näytelmän kiistaton päähenkilö, sillä
hänen ajatteluunsa mennään sisälle muutamaankin otteeseen
pysäyttäen hetkeksi muut henkilöt täysin. Ikään kuin
taukonappulaa painettaisiin hetkeksi ja laitettaisiin kohta taas
video käyntiin.
Anna
on yksin kesämökin säilyttämisen kannalla. Sisko- ja velipuolet tuntuvat kaikki olevan häntä vastaan, vaikka myymisen
taustalla onkin puhtaasti rahantarve.
Näytelmä
tuntuu sanovan seuraavaa: vaikka oma suku olisikin vain ikävä
rasite itselle, sukulaiset jakavat sentään saman historian ja
taustan. Vaikka heidän naamoihinsa kyllästyisikin, he sentään
pystyvät samaistumaan omaan asemaan, jos itsellä on paha olla.
Kansallisteatteri
Läntinen
Teatterikuja 1
00100
Helsinki
Lisätietoja:
kansallisteatteri.fi/esitys/sinivalas
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Jäbä.
Hän on parikymppinen opiskelija, joka pitää hyvän musiikin
kuuntelusta ja urheilusta.
0 kommenttia :