Ohjaaja Kari Heiskasen ansiokas historiasarja saa jatkoa – Mannerheimin ja Kekkosen jälkeen vuorossa on Stalinin kätyri

9.3.2020 18.40 , , , 0 kommenttia


Ohjaaja Kari Heiskasen aiempi näytelmä kuvasi Kekkosen presidenttikautta. Nyt pääroolissa on Kekkosen sijaan Neuvostoliiton valvontakomission johtaja Andrei Ždanov. Kuva: Stefan Bremer.

Ohjaaja Kari Heiskanen on tuottanut viime vuosina urakalla historiallisia näytelmiä Helsingin Kaupunginteatterin lavalle. Vuonna 2017 syntyi näytelmä Mannerheimista ja vuotta myöhemmin vuorossa oli Kekkonen.

Sarja saa jatkoa, kun Heiskanen palaa käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan Stalinin suloinen ruoska -näytelmässä vielä aikaan ennen Kekkosen presidenttikausia. Toinen maailmansota on päättynyt Suomen osalta ja maa joutuu sitoutumaan saksalaisten ajamiseen pois maasta, raskaisiin sotakorvauksiin ja hyväksymään Neuvostoliiton valvontakomission saapumisen maahan.

Suomea ja suomalaisia neuvostoliittolaiset pitävät itsepäisinä jurrikoina, joita täytyy valvoa, vahtia ja nujertaa. Suomalaisiin ei sodan vasta päätyttyä luoteta, mikä on tietysti luonnollista tässä maailman tilanteessa.

Valvovaksi ”isoveljeksi” saapuu pelottavan maineen omaava Andrei Ždanov, kenraalieversti, jolla tuntuu olevan vankka visio suomalaisten kyykyttämiseen. Osittain hänen intonsa perustuu haluun esittää Stalinille, että hän on kyvykäs johtaja. Osittain kyse on lievästä antipatiasta: hän ei tunnu kummemmin arvostavan Mannerheimiä eikä Paasikiveä.


Sotarikolliset on hirtettävä



Näytelmässä esiintymään pääsevät myös tavallisesti näkymättömiin jäävät järjestäjät, näyttämömestarit ja tarpeistonhoitajat. He esittävät lukuisia Hotelli Tornin henkilökunnan rooleja. Kuva: Stefan Bremer.

Ždanovilla on kolme asiaa, jotka hän vaatii pikaisesti täytäntöön: saksalaisten Suomesta ulosajo ja saksalaisten aseiden ja omaisuuden luovutus venäläisille, sotakorvausten ripeä täytäntöönpano sekä sotarikollisten rankaisu hirttämällä.

Viimeiseen kohtaan niin oikeusministeri Kekkonen kuin pääministeri Paasikivi pistävät kampoihin. Koko Suomen sodanaikainen hallitus pitäisi neuvostoliittolaisten mielestä pikaisesti hirttää. Tämä ei käy päinsä, jo Suomen laki kieltää sen.

Ždanov ja Kekkonen väittelevät kiivaasti asiasta aiheuttaen päänvaivaa koko sekasortoiselle Suomelle. Tilanne Suomessa ei ole mairitteleva: puutetta on monesta asiasta ja tavallinen kansa suhtautuu epäluuloisesti venäläisiin vartijoihin.

Maassa järjestetään sodan jälkeiset vaalit ja Hertta Kuusinen kommunistisine puolueineen saa juhlia mahtavaa vaalitulosta. Suomen ja Neuvostoliiton yhdistäminen on sekä Kuusisen että Ždanovin haaveena ja nyt siitä voisi tulla totta. Paha vain, että Kekkonen pistää kampoja rattaisiin, eikä toive saa muita puolueita mukaansa.

Näytelmä kertoo Suomen historian aikakaudesta, jolloin Suomessa sai todella olla varpaillaan. Suomalaisia valvottiin, epäiltiin ja salakuunneltiin. Välit Neuvostoliiton kanssa olivat arat. Epäluuloa oli puolin ja toisin, sillä kumpikaan osapuoli ei luottanut toisiinsa.

Politiikoilla oli työ ja tuska taiteilla Neuvostoliiton vaatimusten kanssa, jotka tuntuivat kasvavan ihan suhteettomiksi. Suomi onnistui olosuhteisiin nähden hyvin: maksoimme suuret sotakorvaukset, saksalaiset saatiin ulos maasta ja mikä parasta: itsenäisyytemme säilyi.

Meille ei käynyt niin kuin niin monelle muulle maalle, sillä meitä ei päästy nielaisemaan osaksi isoa Neuvostoliittoa. Näytelmä kuvaa loistavasti tätä sodanjälkeistä epävarmaa ja tulenarkaa aikaa.


Pientä, hykerryttävää huumoria



Kuka tiesi, että luutnantti Zhenja Chizhikova (Pihla Pohjolainen) kaipasi silkkisukkia? Kuva: Stefan Bremer.

Sixten Lundberg esittää öykkäröivää ja pelottavaa valvontakomission johtaja Ždanovia vahvasti. Roolihahmo on eleiltään ja olemukseltaan suorastaan hitlermäisen kahjo jopa lyhyitä yöunia myöten. Astmaatikkona hänet välillä raijattaan sairaalahoitoon, mutta mahorkkaa tuprutellen hän vaan pian jatkaa työntekoa. Hän on siis suorastaan maaninen, kuten Hitlerkin.

Jari Pehkonen tekee humoristisen roolityön Pavel Orlovina, valvontakomission poliittisena neuvonantajana. Hän on höpöttelevä, Ždanovn jyrkkyyttä ja kovuutta innokkaasti pehmentävä diplomaatti. Herkullinen roolityö!

Petja Lähteellä on kaksoisrooli Kekkosena ja Georgi Malenkovina. Varsinkin Malenkovin osa on aivan mahtava. Tiukkana Stalinin miehenä hän tulee Suomeen pikatarkastuskäynnille ja laittaa Ždanovin kuriin ja järjestykseen. Hän näyttää Ždanoville, kuka täällä todella määrää.

Merja Larivaaran kaksoisroolit Hertta Kuusisena ja erillisosaston naisena ovat hersyvän hauskoja. Etenkin erillisosaston nainen pikakirjoituksineen naurattaa yleisöä.

Vaikka näytelmä kertoo Suomen historian raskaimmista vaiheista, siihen on ympätty pientä, hykerryttävää huumoria kivasti mukaan ja tietysti näytelmän loppu jättää hymyn mukavasti huulille. Tulee mieleen: ähäkutti, siitäs saitte!


Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )