.png)
Moulin Rouge tarjoilee musikaaliöverit – Näin ylitsepursuavaa visuaalisuutta tuskin on aiemmin nähty
 |
Mitä elämä olisi ilman can-cania? Hupaisinta on, että loppukohtauksessa miehet pääsevät tanssimaan sitä hameissaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Enemmän, loisteliaammin ja isommin. Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge -musikaali on lähes kolmen tunnin show, josta ei loistoa puutu. Tuntuu kuin työryhmällä olisi tavoitteena joka kohtauksessa saada aikaan wau-efekti ja tehdä sama seuraavassa kohtauksessa vielä astetta överimmin.
Kaupunginteatteri on tuonut Suomeen yhteispohjoismaisen tuotannon, jonka ohjauksesta vastaa ruotsalainen Anders Albien. Ruotsissa kaikki on suurempaa, joten ehkäpä juuri siksi musikaali lisää kierroksia joka kohtauksessa.
Ja onhan sitä överiyttä ilo katsella. Silmäkarkkia on tarjolla niin paljon, että aina ei edes tiedä, mitä katsella: strobovalot välkkyvät, paljetit kimaltavat ja pyrotekniikka paukkuu.
Pohjoismaisen tekijätiimin kädenjälki näkyy, sillä uskaltaisin väittää, ettei näin visuaalisesti ylitsepursuavan runsasta kattausta ole kaupunginteatterin lavalla vielä aiemmin nähty.
Klassinen kolmiodraama
 |
Asujen vaihtoja on niin paljon, että en pysy laskuissa mukana. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Musikaali lähtee vauhdikkaasti käyntiin tanssilla ja laululla. Varsinaisen juonilangan päähän päästään, kun iloittelun lomassa keritään.
Kyseessähän on varsin klassinen kolmiodraama, joista tunnetuin lienee Romeo ja Julia. Nyt toki tyttö ei ole aatelinen, vaan punaisten myllyjen prostituoitu (Jennie Storbacka), ja hänestä kilvoittelevat köyhä runoilija (Martti Manninen) ja rikas herttua (Joel Mäkinen).
Kuten arvata saattaa, onnellista loppua ei ole luvassa, kuten ei ollut Romeossa ja Juliassakaan. Se ei juhlimista lainkaan hidasta. Parhaat can-can-bileethän pidetään kuoleman jälkeen.
Katsoja ei edes osaa kaivata sen kummoisempaa juonentynkää, kun ensemble vyöryttää lavalla seuraavan satsin silmäkarkkia ja hittibiisejä.
Koko musikaalin voisi viettää laskemalla, kuinka monta kappaletta osaa nimetä. Oman haasteensa tehtävään tuottaa se, että osa kappaleista on käännetty suomeksi, osa on englanniksi ja osa on sekakielisiä, kuten Shut Up, nyt tanssitaan.
Helppoja bongattavia kappaleita ovat Lady Gagan Bad Romance, Rihannan Only Girl In the World ja Elton Johnin Your Song. Sen sijaan vaikeuksia tuottavat potpuribiisit, joissa samaan kohtaukseen on ahdettu hittejä toistensa jälkeen.
Bassot tuntuvat luissa ja ytimissä
 |
Pyrotekniikkaa on luvassa niin, että lämpöaalto tuntuu katsomossa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Musiikki tuntuu luissa ja ytimissä asti, kun kapellimestari Ville Myllykosken johtama orkesteri panee parastaan. Bassoissa on totisesti potkua, kun musikaalin tyylilaji vaihtuu hempeilystä rockimpaan suuntaan.
Kotimainen taiteilijajoukko loistaa pohjoismaisten puitteiden keskellä. Toisen pääosan esittäjä Martti Manninen osoitti laulu- ja esiintymistaitonsa jo Pienessä merenneidossa. Hän on runoilijapoika Christianin rooliin nappivalinta.
Toiseen päärooliin on nostettu itselleni uusi tuttavuus, Jennie Storbacka, ja koko show’ta ohjaa tirehtöörin lailla konkari Risto Kaskilahti.
Yli 30-henkisessä esiintyjäkaartissa on otettu hienosti huomioon moninaisuus niin ihonvärissä, kehoissa kuin sukupuolten moninaisuudessa. On ihailtavaa, ettei kaikkien tanssijoiden tarvitse olla äärimmäisen laihoja tai naisroolin esittäjän sukupuoleltaan nainen.
Enemmän on totisesti enemmän! Moulin Rouge osoittaa sen, ettei ylitsepursuavuudesta tarvitse syntyä kulttuuriähkyä, vaan nälkä nähdä lisää musiikkiteatteria.
Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki
Lisätietoja: hkt.fi/esitykset/moulin-rouge-musikaali
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :