.png)
Lilla Teaternin musikaali ällistyttää – Wau, mikä tähti päärooliin on löydetty!
 |
Näytelmän ehdoton tähti on Lumi Aunio. Hänen poikansa roolissa vuorottelevat Iivari Luomala (kuvassa) ja Emil Paloniemi. Kuva: Heli Blåfield. |
Siis wau! Ällistys on päällimmäinen tunne Lilla Teaternin Dancer in the Dark -musikaalin jälkeen.
Ensinnäkin musikaaleja on totuttu näkemään suurilla näyttämöillä. Lilla Teaternin lava ei ole sellainen. Ei ole orkesterimonttua tai pyörivää näyttämöä.
Se ei menoa haittaa tai hidasta. Pienelle lavalle on saatu mahtumaan toistakymmentä näyttelijää ja kaksi soittajaa vielä päälle. Puhumattakaan aivan oivallisista lavasteista.
Toinen ällistyksen aihe on pääroolin näyttelijä Lumi Aunio. Hän ottaa lavan haltuun ensimmäisistä sekunneista lähtien ja loistaa lähes tauotta liki kolmen tunnin ajan. Muut näyttelijät jäävät hänen varjoonsa. Mikä intensiteetti ja ennen kaikkea mikä lauluääni hänellä on!
Aunio on nappivalinta päärooliin, jossa tunteiden skaala on mieletön. On rakkautta, vihaa, riemua ja surua.
Synkkyyttä keventävät musikaalinumerot
 |
Näytelmässä on mukana kaksi muusikkoa. Lisäksi näyttelijät tarttuvat soittimiin. Tässä viulua soittaa Ulriikka Heikinheimo. Kuva: Heli Blåfield. |
Musikaalin teema on erittäin synkkä. Aunion näyttelemä Selma on saanut tietää, että hänellä on sairaus, joka johtaa sokeutumiseen. Ainoa keino näkökyvyn säilymiseen olisi leikkaus.
Sama sairaus on periytynyt myös hänen pojalleen Genelle (Emil Paloniemi / Iivari Luomala). Äiti kokee siitä huonoa omaatuntoa ja säästää rahaa leikkausta varten, jotta pojan olisi mahdollista nähdä taivas ja sen linnut.
Kun rahat varastetaan, koettelee rosvo äidinrakkautta. Tilanne on kuin eksyisi karhuemon ja poikasen väliin. Siinä tilanteessa voi olla varma, että emo puolustaa poikastaan.
Musikaalin vahvuus on siinä, että se tarjoaa pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Sokeutuminen ja siitä aiheutuva suru ovat jo yksinomaan rankkoja teemoja. Siihen vielä päälle äidinrakkaus ja se, kuinka pitkälle se vie, ovat sitten kokonaan omia kysymyksiään.
Homma ei kuitenkaan jää synkistelyksi, vaan musikaalia rytmittävät upeat laulu- ja tanssinumerot. Niihin on saatu taltioitua kepeyttä, glamouria ja hivenen huumoria. Tehtaassakin voi laittaa työn lomassa tanssiksi.
Pelkistys kunniaan
 |
Yksinkertainen lavastus taipuu vaikka metallitehtaaksi. Kuva: Heli Blåfield. |
Musikaalin lavastus ansaitsee oman kunniamainintansa. Miten niin pelkistetyllä lavastuksella voi kertoa niin mielettömän paljon!
Lavastus muodostuu käytännössä metallisista pylväistä. Niissä näyttelijät kiipeilevät, roikkuvat ja keinuvat. Ne taipuvat niin tehdaslinjastoksi, harrastelijateatteriksi kuin kodiksi.
Samu-Jussi Kosken puvustus puhuu samaa kieltä. Paljetteja ja blingblingiä on turhan etsiä. Sen sijaan tarjolla on tummansinistä ja harmaata. Roolihahmo vaihtuu simppelisti laittamalla takin päälle tai ottamalla sen pois.
Dancer in the Dark on upea kokemus, eikä ensi-iltayleisön aplodit tahdo loppua. Erityisesti Lumi Aunio ja lapsinäyttelijät Emil Paloniemi ja Iivari Luomala saavat ansaitusti raikuvat suosionosoitukset.
Ensi-iltayleisössä yllättävän monelta suunnalta kuuluu suomea. On aistittavissa, että ruotsinkielinen musikaali kiinnostaa myös meitä suomenkielisiä. Kouluruotsilla pärjää musikaalissa varsin pitkälle, ja tarjolla on myös tekstityssovellus, joka entisestään madaltaa kynnystä.
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki
Lisätietoja: hkt.fi/esitykset/dancer-in-the-dark
Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.
0 kommenttia :